29.1.2016
Joopati joo, sano…. Tuossa jokunen viikko sitten tuli puheeksi, että esikoisella on synttärit 1.2. Samalla selvisi, että myös lasten tädillä on 12v-synttärit 4.2. Menin sitten tokasemaan, että voitaisiin pitää yhteissynttärit ja minä maksan! Tietämättä yhtään, mihin ryhdyn… Joo, tehdään lounaaksi benechiniä ja myöhemmin syödään herkullistakin herkullisempaa ebeä, eli rapukeittoa. Hyvältä kuulostaa. Ketäs sitten kutsutaan, kuinka isot juhlat pidetään?, kyseli mummo. No, jos sillain vaan, että isomummon sakki, mummon sakki ja me. Ei naapureita tms. Joo, fine.
Jonkin ajan kuluttua aloin sitten kyselemään kustannuksista. No, noin 5000 dalasia ebeen (n120€) ja jos sitten noin 3500 dalasia (n. 70€) benechiniin. Whaaaaaat?!? Eli siis noin kahden viikon ruokarahat! Jokusen päivän maisteltuani asiaa, tulin sitten siihen tulokseen, että ei ehkä kuitenkaan… Eilen sitten juttelin mummon kanssa ja totesin, että en VOI laittaa 8500 dalasia yhden päivän ruokailuihin, että aattelin puolia siitä koko settiin… Joo, no annat mitä annat, mutta osa naapureista tietää jo, että juhlat on tulossa ja että enää ei voida perua. Että aiheuttaisi pahoja puheita selän takana, jos naapureita ei kutsuta. Joo, ymmärrän, mutta kun en nyt vaan voi venyä niin isolla summalla. Niin, mutta kun Gambiassa kaikki on nykyään niin kallista ja nyt ei voida enää perääntyä.
Minne katosi sopimus perheen keskeisestä pienimuotoisesta juhlasta? Hiukan apein mielin sitten raahustettiin illalla kotiin ja yöunetkin meni miettiessä, että miten tästä ny sitte…? Aamu ei alkanut lainkaan sen iloisemmissa merkeissä ja mietin jo, että välienkin menetyksen uhalla perun koko homman ja vietetään omalla porukalla synttärit rannalla. Lopulta kuitenkin otin asian puheeksi Kumba-tätin kanssa ja kerroin, että ensin sovitaan toista ja tehdään sitten kuitenkin muuta, mutta summa on aivan liian suuri, sitä ei minulta heru! Lopulta Kumba-täti soitti mummolle ja sopivat jotain asiasta. Nyt olen nostanut noin puolet pienemmän summan ja sanoin Kumballe antavani sen hänelle ja he saavat sitten keskenään tehdä sillä sitten mitä tykkäävät… Se voi olla, että naapurit vain marssivat paikalle, niin kuin joka päivä tekevät, ja kaikille ei kaikkea riitäkään ja sitten menetetään kasvomme sekä minä että mummo, mutta sitten ei voi mitään. Minä en ole rikas miniä pohjolasta! Näillä mennään ja sillä sipuli. Voipi kyllä olla, että ressimittari on melko tapissa aina maanantai-iltaan asti.
Se tuntuisi olevan melko yleistä täällä, että minulta kysytään, että mitä minä haluan, mutta lopulta ei sitten kuunnella yhtään mitä haluan, vaan tehdään oman mielen mukaan. Samoin kävi myös yhden teettämäni mekon kanssa. Pyysin kankaasta rentoa ”aamumekkoa”, jossa nyt lähinnä olis vaan pään ja käsien reiät, jolla nyt vois vaan hengailla kotona. Miten sitten kävikään? Sain erittäin monesta osasta tehdyn, hyvin istuvan mekon! Joo, tosi nätti ja ihana, en valita, mutta ei lainkaan sitä mitä pyysin. Nyt olis hankittuna uusi kangas, että josko sitten tällä kertaa. Samoin näin äsken kadulla paikallisen naisen, jolla oli oikein nätistä kankaasta tehty mekko. Innostuin sitten kyselemään, että voisinko ottaa kankaasta kuvan. Siitähän nainen sitten tarjoutui jo viemään mut räätälilleen, joka hommaa kankaat ja kaikki. No ei, kun haluan vain ottaa kankaasta kuvan, että voisin hankkia torilta, mulla on jo räätäli. Niin mutta kun voisin viedä sut räätälilleni. Joo, kiitti hei… Jäi sitten kuva ottamatta.
Yleensäkin saa olla tosi tarkka siitä, että kenelle puhut ja mitä. Joku ihan läheinenkin sukulainen voi ajatella, että toiset sukulaiset ovat vaikuttaneet mun päätöksiin ja mielen muutoksiin. Hiukan menee meikäläisittäin aliarvioinnin puolelle. Ihan pystyn itse omista asioista ja mielen muutoksistani vastaamaan…
No, mutta! Tänään saapuvat omat vanhempani viikon visiitille ja pari seuraavaa päivää vietetään turistielämää altaalla kera mummon ja papan :) Jos tuo kuopus toipuis vaikka nopsaan uusiutuneesta ripulistaan :/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti