Eilen jälleen havahduin siihen, kuinka hyvin kaikki on kuitenkin mennyt. Kun ajatellaan sitä lähtökohtaa, että olen täällä yksin kolmen alle 6v:n kanssa. Kilareita ja karjumista on yhtenään, mutta se ei millään tavoin kuitenkaan poikkea kotioloista. Ihan samoista asioista sitä kilaroidaan kotosuomessakin. Odotin paljon enemmän sellaista "Miksei tääl oo sitä ja tätä? Miks tääl on sellasta ja tällästä?" -asennetta. Mutta ei! Lapet ovat olleet aivan esimerkillisiä siihen nähden, kuinka pieniä ovat. Äirellä se tässä enemmän on sopeutumista vaatinut. Keskimmäinen välillä kaipailee Espoon kotia, esikoinen päiväkotia ja kuopus isiä, mutta sekin on ollut hyvin vähäistä. Lähinnä väsyneenä. Ja edelleen elätellään toivetta, että se isikin saisi luunsa tänne raahattua...
Toinen ihana asia on myös se, että äitinä saan ihan erilaista arvostusta kuin aikaisemmin. "Nice family" tai "Beautiful family" ovat lausahduksia, joita kuullaan hyvin usein. Mutta auta armias, jos olen yksin hetkenkin liikkeellä! :D "Nice lady!, Lovely lady!, Where are you from?, Do you have a husband?" alkaa kuulua välittömästi, viimeistään 10 metrin kävelyn jälkeen.... Joo joo, kyllä mää nää jutut jo tiedän... ;D Muhun ei vaan nää I Love You-pojat uppoa!
Useampi ihminen on myös harmitellut sitä, että kun en koskaan pääse ulos. Ulos? En mä pääse Suomessakaan "ulos"! Enkä edes halua. Ei siellä baarissa ole mulle yhtään mitään, mitä en olisi jo nähnyt. Pelkkää silmänlumetta. Mielummin tapaisin ihmisiä esim. seurakunnassa, kunhan saisin mieluisen sellaisen löydettyä jostain. Jos jonkinnäköistä kirkkokuntaa on vähän väliä, mutta mulle ei sano "parish", "reemed" tms. yhtään mitään. Lähin seurakunta on n 50m päässä portilta. Katolilainen seurakunta... öh...? Pitäs vaan joku su rohkeasti kokeilla jotakin, mut ujostus iskee... Kummää ny oon vaan tämmönen white hippo from Finland.... ;D
Ensi viikolla olisi vaihteeksi muutto edessä, kun vahtipoika lykkäs meitit väärään taloon tänne tullessamme. Se talo, jossa nyt majailemme, on vuokranantajien oma talo ja sitä ei ollut tarkoitus antaa pidempään vuokrasuhteeseen. Joten torstaina kun pienempi asumus vapautuu, niin siirrämme kimpsumme ja kampsumme sinne. No, talojen väli on noin metri, mutta jotenkin turhauttavaa hommaa silti. Mutta! talossa on ilmastointi ja muistaakseni myös TV! :D Ja vahti ihan ikkunan takana, lapset kun Yankubasta "Janksista" niin tykkää...
Mut ihanaa tää on! Vaikka vähinään kerran päivässä jokin asia mättää ja tulee koti-ikävä, niin silti en vaihtaisi tätä pimeyteen ja kylmyyteen. Olen edelleen sitä mieltä, että synnyin ihan väärään paikkaan... Jumala ei tee virheitä, mutta siinä kohtaa tais Isällä lipsahtaa... :D Kaikki asiat on vähän sinne päin ja asiat tapahtuu sitten joskus, hienon hienoa hiekkapölyä on joka paikassa, ruokaa ostetaan sellaisista paikoista, että Suomessa ei tulis mieleenkään, mutta silti on ihanaa, kun kaikki ei ole niin just vimpan päälle. Hengissä pysytään silti <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti