21.1.2016
Ei voi muuta sanoa. Etuoikeutettu siinä, että meillä yleensä ottaen on Suomessa hyvä sosiaaliturva, mutta erityisesti yh-äideille. Jotenkin tuntuu siltä, että näin kaiken pitikin mennä, kaikesta kivusta huolimatta. Kuten sanoin, että lapsesta asti olen haaveillut pidemmästä ajasta Afrikassa, mutta en toki ajatellut sen menevän näin, mutta Taivaan Isä ilmeisesti niin sen johdatti. Näillä pattereilla, jotka mulle on suotu, en jaksaisi katastrofityötä tai painaa jeepin kyydissä pyöreitä päiviä, jakamalla rokotteita tms. Sehän se mun haave oli, mutta jokaiselle oman kykynsä mukaan.
Avioero + kolme lasta + Suomen äärest hyvä sosiaaliturva + lopulta periksiantaminen sen suhteen, että uskalsin jättää kaiken välttämättömimmmän yli menevän ulosottoon = unelman toteutuminen. <3 Tutkimattomat ovat Herran tiet. Ja keinot ;) Toki tässä kovasti mietin, että kun olisi ne kaikki turhaakin turhemmat velat jäänyt ottamatta niin nyt voisin ottaa ne ja rakentaa tänne oman talon ja pienen guesthousen, joka pitäisi leivässä kenties perhettä enemmältikin… Eihän sitä koskaan tiedä, mitä elämä eteen tuo. Sen olen todellakin saanut huomata jo usempaan kertaan. Lovely life! :D
Olen ihan tosissani alkanut miettimään sitä, että oltaisiin täällä kokonainen vuosi. Sitten loppuu vakuutus ja olis aika palata katselemaan uutta työpaikkaa ja valmistautua esikoisen koulun alkuun. Ennen sitä ei olisi mitään pakottavaa tarvetta palata. Ainoa huolettava asia on kesä-lokakuun sadekausi, jonka aikana tämä miellyttävä ilmasto muuttuu tropiikiksi, hyttyset rellestää, taudit kiertää ja on tuskaista. Me tosin asutaan ns. paremmalla seudulla, jossa on kunnolliset viemäröinnit, kadut eivät suorastaan lilluisi sonnassa. Ja nyt kun tuli löydettyä tuo kelpo hospitaali, niin kyllä tämä ihan tosissaan mietityttää… Sadekausi, kun kuulemma ei ole sadetta 24/7, vaan välissä voi olla useitakin päiviä, ettei sada lainkaan, mutta sitten voi taas sataa kaksi viikkoa putkeen… Vai olenko väärässä Tanja..? ;) Tanja on siis suomalainen nainen, joka asustelee vakituisesti täällä gambialaisen miehensä ja lapsensa kanssa…
Muutenkin alkaa homma luistamaan paremmin kuin odotin. Viikon vaihteessa esikoinen vietti mummolassa kolme yötä, ihan omasta toiveestaan ja ihan ilman meitä muita :D Muutenkin perheen suhtautuminen meihin on yllättänyt positiivisesti. Kuvittelin, että multa odotettaisiin rahaa yhtenään, mutta kyllä tässä on käynyt nyt niin päin, että kun meiltä loppuu rahat, niin mennään mummolaan syömään :D Toki mummoa sitten aina rahapäivänä jonkin verran muistan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti