3.1.2016
Kulttuurieroja
Menneen vuoden viimeistä päivää vietettiin jälleen Palman rannalla ja sillain vähän isommin ;)
Likat pääsi kokeileen heppailua rannalla, saivat juoda useamman limsan, syötiin ihan kunnon sapuskat, itse kehtasin panostaa jopa yhteen olueen ja lasilliseen valkkaria. Keskimmäinen unkkas päälleen yhden mekon myyntikojusta, jota ei suostunut ottamaan pois, joten ostettava se oli. Useampi tunti hurahti jälleen oikein mukavasti, mutta paluumatkalla tein sen virheen, etten neuvotellut taksin hintaa etukäteen, joten jouduin maksamaan tuplahinnan eli noin 3-4€!
Iltapäivällä käpsyteltiin mummolaan ja siellä sitten rötväiltiin ilta. Pienemmät simahti normiaikoihin, mutta esikoinen halus vängän väkisin nähdä ilotulitukset, joten mummo, täti ja setä vei sitten lapsen katsomaan vähän matkan päähän tulituksia. Mummon repparissa likka pääs takas ja oli kyytiin nukahtanutkin.
Seuraavana päivänä lähdettiin sukuloimaan Banjuliin (pääkaupunki). Alkuun meni ihan mukavasti, mutta sitten alkoi nälkäinen kiljunta, kun täällä on tapana syödä vain kolmesti päivässä ja meikäläiset on tottunut siihen vähintään 5krt/pvä. Sukulaisia ja kulman kavereita lykkäs kylään urakalla ja tiesin siinä kohtaa jo, että nyt ei hyvä heilu! Erityisherkkä 3v kun ei kestä liian montaa uutta ihmistä kerralla ja varsinkaan sitä, kun kaikki uudetkin tuttavuudet pitäis ottaa avosylin ja pusuin vastaan. Esikoinen tuli prepattua tähän jo ennen matkaa, joten hän luovii uudet tuttavuuden ihan kiitettävästi, mutta 3v ei vaan pysty. Ääntä ja viuhtomista, kuumuus, nälkä, puuttuvat päikkärit siihen päälle, niin johan oli taas show valmis. Ja sitten ihmetellään, että mikä sillä nyt on vikana…?!? Keskimmäinen ei myöskään järin paljoa innostunut paikallisesta karnevaalista, ”huntingista”, nähtyään jonkun kantavan päässään aitoa puhvelin päätä. Kumma homma…
Jossain kohtaa kuopus hokas, että poikkeuksellisesti pihassa ei ollutkaan porttia, joten kertaalleen keskimmäinen bongasi pikkuveljen keskeltä autotietä! Onneksi tie on monttuinen hiekkatie, joten nopeudet ei päätä huimaa, mutta silti. Piha on tupaten täynnä väkeä, mutta kukaan ei älypuhelimiltaan pysty seuraamaan yhtä pienokaista sen aikaa, että äiti vaihtaa toisaalla pari sanaa. Hetken kuluttua kuopus noteerasi viereisen moskeijan takapihan rappuset, joissa loogisesti yläpäässä oli lapsen mentävä aukko kaiteessa! Esikoinen oli onneksi vieressä ja nappas veljestä kiinni ja eräs sukulaismies, äidin hysteerisen kiljunnan jälkeen, kävi hakemassa pienokaiset alas. Siinä kohtaa, noin 4-5 tunnin vierailun jälkeen, ilmoitin mummolle, että nyt haluan lähteä. Lasten nälkä alkoi nostaa taas päätään ja kuopus alkoi kaipaamaan iltarutiinejaan. No, kyytiä ooteltiin seuraavat 2h, koska oli niin karsea ruuhka, kun kaikki tunki kaupunkiin viettämään Uudenvuoden päivää. Kuppas vaan, paluumatkalla ei montaakaan autoa vastaan tullut. Pihassa oli myös useampi kunnollinen kulkuneuvo, mutta kukaan ei silti tarjoutunut kyyditsemään. Paskat lapsista ja heidän rutiineistaan!
No, lopulta päästiin takas mummolaan ja pienemmät saivat leponsa.
Viimeisenä iltana mummolassa pienemmät simahti omiin aikoihinsa, mutta esikoinen ilmoitti, että hän ei vielä mene nukkumaan ja menee sitten mummon viereen. Itse simahdin noin 22.30 ja parin tunnin päästä havahduin esikoisen hysteeriseen kiljuntaan. Oli nälkä ja halus mummon, eikun äitin, eikun mummon, eikun ei haluakaan ollenkaan nukkuun jne! Tuuppasin likan naaman eteen paikallista patonkia, mummo antoi teetä ja hetken kuluttua komensin suht tiukkaan sävyyn lapsen sänkyyn. Vähän ajan kuluttua mummo tuli ihmettelemään, että mikä lapsen oli? No, mikä oli, kun lapsi on 5v ja kello 01! Yritin sitten selittää, ettei neiti juuri koskaan valvo klo 22 pidempään, koska on vielä niin pieni. Aijaaaa?!? Täällä kun lapset simahtaa sitten kun simahtaa ja koululaisetkin valvoo puoleen öihin ja viikonloppusin ja näin loma-aikaan nukutaan puoliin päiviin. Aamulla kuopus kiekas sitten jo klo 06.15! Siinä kohtaa olin valmis jo valitsemaan paluulentoa Suomeen…
Aamuisin muutenkin vaivaa koti-ikävä. Ikävöin sitä, että pääsääntöisesti aamupalatarvikkeet on valmiina kaapissa, niitä ei lähdetä ensin hakemaan lähikispalta. Ikävöin sitä, että kaikki ruokatarvikkeet yleensä saa yhdestä paikasta, eikä tarvitse hakea osaa jostain muualta. Ikävöin siisteyttä, puhtautta, tuttuja ja tylsiä rutiineja, sitä ettei niitä tarvitse kenellekään selostaa uudelleen ja uudelleen, selostuksen johtamatta kuitenkaan yhtään mihinkään. Ja savun hajuttomuutta! Mummolassa, ja joka paikassa muuallakin, kun poltetaan sisällä pöntössä jotain hajustetuhkaa tms. Hoooooh… Mummo ajatteli ilahduttaa mua sellaisella pöntöllä ja kyseli, että saako Suomesta sitä tuhkaa. Totesin, että ei saa. Tällä hetkellä pöntössä palaa tuoksukynttilä.
Mummolassa on ihanaa se, ettei tarvii tehdä mi-tään! Jokaisessa kodissa kun on oma aputyttö, joka siivoaa, pesee pyykit, käy torilla, tekee ruuan ja tiskaa. Ja lasten tarpeisiinkin mun pitäs käyttää nuorempia sukulaisia. Yritä siinä sitten selittää, että Suomessa teen kai-ken aivan yksin. Että apulaisia ei voi pitää kuin oikeasti rikkaat. Lapsilla on mummolassa myös seuraa sen verran, että olen saanut jopa hiukan lueskeltua :)
Fiilikset heittelee muutenkin melko rajusti. Aamusin vaivaa koti-ikävä ja iltapäivällä on taas ihan jees. Tänään lähisupermarkettiin (normikauppa meikäläisittäin) käveltäessä, totesin lapsille, että tää tuntuu jo ihan kodilta. Välillä ihan unohdan, että näytän erilaiselta kuin täkäläiset, ja tietyllä tapaa rutiinit on jo muodostunut melko hyvin. Nyt alan vihdosta viimein tun-te-maan sen, että oikeasti ollaan täällä, eikä pikaisesti ja unenomaisesti vain käymässä.
Ihanaa on myös lämpö, joka tällä hetkellä ei ole liiallista. Rannat, todella maukas kotiruoka, turvallisuus, puhdas ja riittävä vesi, ihmisten avuliaisuus. Vielä on hiomista välipalojen jne hankinnan suhteen. Nuo kun ei vaan pärjää aamupalasta ”lounaaseen”, joka on klo 15-16 aikaan ja siitä sitten taas ”päivälliseen”, joka on joskus klo 20-22 välillä.. Ja kun sardinipatongit ja muut hiukan erikoisemmat välipalat ei oikein uppoa. Kalapiirakoita saa jostain syystä vasta lounaan jälkeen, ne kun olis hyviä välipaloja aamupäivällä… Nooh, josko tää tästä…
Palma Rima
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti