9.2.2016
Onko popcornit valmiina? Nyt tulee melkoista settiä… Jeps! Eli katastrofimagneetti täällä taas, hei.
Edellisen kirjoituksen päiväyksenä sitten vanhempani tulivat tänne ja saatoimme heidät onnistuneesti hotelliin ja vietettiin heidän kanssaan siellä pari tuntia. Seuraavana aamuna raahustettiin jälleen altaalle, missä vietettiin oikein mukava päivä. Lamin-setäkin sinne iltapäivällä ilmaantui. Syötiin porukalla yhdessä, tytöt jäi mummolle ja papalle yöksi ja minä, Lamin ja kuopus käpsyteltiin rantaa pitkin takaisin kotiin. Pyysin sitten Laminia jäämään yöksi, koska pojalla oli kova ripuli ja kuumetta ja ajattelin, että hän voisi olla todella suureksi avuksi, jos yöllä tarvitsisi lähteä sairaalaan. Siitä se sitten lähti…
Tultuamme kotiin, meitä odotti täällä Kumba-täti lapsineen ja lapsenlapsensa kanssa. Lamin lähti kotona käymään ja sillä välin Kumba lähti saattamaan raskaana olevaa tytärtään takaisin kotiin. Lamin palasi, pyysin häntä hakemaan apteekista särkylääkettä sekä mulle itselleni, että pojalle. Näin hän teki, syötiin iltapalaa ja oltiin kahden kesken. Sitten tapahtui liian monta asiaa yhtä aikaa…
Kumba-täti ei siis ollut kotona, olimme kahden nukkuvan kuopuksen lisäksi. Vahti oli jättänyt toisen portin auki ja verhot olivat jääneet poikkeuksellisesti auki. Jossain kohtaa pyysin Laminia laittamaan oven lukkoon ja laitoimme verhot kiinni, mutta liian myöhään. Hetken kuluttua olin kuulevinani korkokengän kopsahduksen, mutta luulin kuvittelevani. Hetken kuluttua loppui sähkö. Laitoin kynttilöihin tulen ja vein vahdille rahaa sähkön ostoon. Istuttiin hetki ulkona viilenevässä illassa, kunnes mentiin takaisin sisälle. Muutaman sekunnin kuluttua raivopäinen ex-anoppini syöksyi sisälle ja alkoi sen päiväinen melske. Hetken kuluttua sisälle ryntäsi myös hänen kaksi ystäväänsä. Siinä kohtaa päätin hilpasta lapsen luo makkariin, ettei hän heräisi meteliin. Kuulin jossain kohtaa mummon meuhkaavan oveni takana, että hän lähtee nyt kotiin, mutta olen huono nainen. Naiset lähtivät ja minä ja Lamin jäätiin tyypertyneinä paikalle. Lamin selitti, että ex-anoppi väitti meidän harrastaneen seksiä (mikä ei ole totta) ja että nyt on koko suku häpäisty. Lamin sanoi, että kaikki järjestyy kyllä ja lähti pois…
Jonkin ajan kuluttua itkua tihertävä Kumba-täti saapui paikalle kysellen, että mitä tapahtui. Kerroin hänelle asiat niin kuin on. Vähän ajan kuluttua hän sanoi lähtevänsä käymään eräässä paikassa. Itse yritin nukkua, mutta eihän siitä mitään tullut. Kumba palasi jossain kohtaa yötä. Päässä suhasi sata asiaa.
Seuraava päivä meni aivan sumussa, enkä siitä edes paljon muista. Poika oli sen verran kipeä, että siirsin vanhempieni hotellille menoa. Kumba lähti jossain kohtaa päivää Banjuliin, pääkaupunkiin. Laminin kanssa pidettiin puhelimitse yhteyttä ja selvisi, että hänet oli heitetty ulos ex-anoppilasta, jossa on asunut viimeiset 7-8 vuotta, ja että hän piileksii kaverilla. Kaikki olivat aivan raivona! Veljensä vaimoa käy makaamaan! Kun ei maannut.... Eivätkä ole veljeksiä... Ja olen ex-vaimo....
Ex-anopin kanssa seuraavana päivänä selviteltiin asiaa puhelimissa ja hän sanoi, ettei halua kenenkään tietävän asiasta. Sanoin, etten halua pitää seuraavana päivänä olevia synttäreitä enää mummolassa, vaan vietämme esikoisen synttärit omalla porukalla rannalla. Siihen ex-anoppi ei ollut oikein suostuvainen ja sai puhuttua mut ympäri. Hän kun oli kuulemma edellisenä iltana tullut hakemaan äidiltäni saamaa lisärahaa juhliin. Just! Ei ilmoittanut tulostaan, ei koputtanut porttiin saatika oveen tai huutanut ”kong kong” niin kuin täällä tapana on, vaan ykskaks yllättäen päättikin jäädä ikkunani taakse katselemaan, mitä talossa tapahtuu! Ei mene läpi, varsinkaan, kun hän tiesi, että Lamin oli meillä! No, sovittiin kuitenkin, että annetaan nyt asian olla juhlien yli. Oltiin iltapäivä taas altaalla.
Sitä seuraavana päivänä, eli juhla päivänä, haettiin mummo, pappa ja lapset hotellilta. Kurvattiin autolla anoppilaan. Siellä oli jo naapurustoa auttamassa valmisteluissa ja lisää ystäviä, naapureita ja sukulaisia valui paikalle, niitäkin joita ei pitänyt olla kutsuttavan. Aluksi juttelin ex-anopin kanssa itku kurkussa ja yritin selittää tunteitamme ja anelin anteeksiantoa Laminille ja sitä, että hän ottaisi Laminin takaisin kotiin. Moneen kertaan myös sanoin, että sitä ei ole tapahtunut, mistä meitä syyttää. Ymmärrystä ei herunut.
Nooh, ruuat syötiin ja laulut laulettiin ja kaikki meni ihan kivasti, lapsilla oli hauskaa. Ylihintaista rapusoppaa jäi seuraaville päiville puoli saavillista! Jääkaapissakin oli yksi lokerollinen vihanneksia! Kyllä kelpaisi! Huomasin kuitenkin, että kaik-ki!, naiset tuijottivat mua pitkään ja hartaasti. Yritin silti pitää ryhtini rohkeana, koska sitä, mistä meitä syytettiin, ei ollut tapahtunut. Ei vaan kuulu enää uuden minän periaatteisiin hypätä petiin noin vain, enkä missään nimessä ottaisi riskiä, että kotiin lähtisi taas vähän pysyvämpi tuliainen!
Seuraavana päivänä sitten paljastui, että ex-anoppi oli juuri ennen juhlien alkua kertonut kai-kil-le näkemyksensä tapahtuneesta, vaikka toisin oli itse pyytänyt! Ja minä tuon vanhempani paikalle! Hävytöntä! Iltaan mennessä tiesi myös ex-mieheni Suomessa. Ex-anoppi oli myös väittänyt exälle, että MINÄ olin sanonut, että asiasta ei saisi puhua!! Samaan aikaan minulle selvisi myös, että ex-mieheni oli ollut täällä puoli vuotta sitten nykyisen naikkosensa kanssa ja naikkosen oli nähnyt koko suku. Siitä huolimatta kaikki olivat jankanneet viikko tolkulla, että minun ja exäni pitäisi palata vielä yhteen, vaikka moneen kertaan sanoin, ettei se ole mahdollista jo siitäkin syystä, että ex on asunut toisen naisen kanssa jo vuoden. Osa sukulaisista väitti jopa ettei tiennyt koko naisesta mitään. Syöksyin karmit kaulassa anoppilaan ja kerroin oman näkemykseni siitä, että mua ja Laminia syytetän valheellisesti, vaikka itse pidetään visusti salassa asioita ja valehdellaan päin naamaa. Ex-anoppi uhkasi poliiseilla ja ajoi minut ja pojan ulos talostaan. Kumballe ilmoitin, että voi tulla pakkaamaan tavaransa meidän luota. Siinä kohtaa Kumba ryntäsi perään ja sanoi haluavansa heti kaikki rästissä olevat palkat. Kummasti myös palkka muuttui reilusti yläkanttiin siinä kohtaa. Kumbasta oli myllerryksen yhteydessä paljastunut pientä epärehellisyyttä, joten menköön nyt sitten samaan rahaan.
Niin sitten ravasimme takaisin kotiin, minä ja poika edellä, Kumba, poikansa ja anopin räätälipoika perässä. Jossain kohtaa soitin vahdille, että kaivaa meidän passit valmiiksi esiin ja vauhdissa hypättiin myös taksiin. Kurvattiin kotiin ja lennossa nappasin passit, tietokoneen ja vähän vaatteita mukaan, hyppäsin takaisin taksiin ja siinä kohtaa Kumba joukkoineen oli jo samalla kadulla ja ehtivät naputtaa taksin takaluukkuakin, kun liikkeelle lähdettiin. Siitä sitten suhattiin vauhdilla vanhempieni hotellille.
Pari seuraavaa päivää piileskeltiin hotelilla ja hätä Laminin puolesta oli suunnaton. Lamin oli aivan rikki, hädissään ja avuton. Isä, äiti x 3, sedät, enot ja tädit olivat pitäneet pojalle kunnon ripityksen, kuinka sopimattomasti oli toiminut. Omat vanhempani eivät ymmärtäneeet lainkaan näin rajua reaktiota perheen puolelta sen kaiken sonnan ja mielipahan jälkeen, mitä exäni on aiheuttanut.
Jotenkin päivät siinä sumussa muljuivat. Hotelli päätti sitten myös ilahduttaa vanhempiani lähtöä edeltävänä päivänä 300€:n lisälaskulla extra-henkilöiden majoittamisesta. Siinä kohtaa minä siirryin takaisin kotiin nukkumaan. Vanhempani kotiutuivat siis viime perjantaina, pojan ripuli alkaa helpottamaan ja elämä muutenkin tasaantumaan.
Itse lopulta tunnen suurta helpotusta siitä, että tässä samassa huushollissa ei ole koko ajan joku pörräämässä. Ei tarvii hävetä, jos pari päivää ennen seuraavia rahoja ollaankin rahattomia ja mietitään, että mistä seuraava suupala. Saan meuhkata lapsille ihan niin paljon kuin tarve vaatii ja olla muutenkin enemmän oma itseni ja vapaa. Pyykit pesetän jollain naapurin sisäköllä ja vahti yrittää hommata meille jonkun, joka kävis meillä pari kertaa viikossa siivoamassa ja kokkaamassa paikallista ruokaa. Vapaus! Vaikka työtä onkin nyt enemmän…
Laminia olen yrittänyt opastaa ja neuvoa parhaan kykyni mukaan. Olen ostanut hänelle hyötytarvikkeita, kuten saippuaa, hammastahnaa, pyyhkeen jne… Tällä hetkellä hän majailee äidillään, muttei ilmeisestikään kovin suosiollisesti. Suosittelin hänelle oman huoneen vuokraamista toistaiseksi, jonka voisin maksaa, koska huoneen vuokra olisi noin 20€/kk. Jopa säälittävä yh voisi selvitä siitä uhrauksesta… Ottaisi näin hiukan etäisyyttä ja aikaa perheeseen.
Itse päätin, että en juokse karkuun, eikä näin kuumimpaan sesonkiin täältä pois päästäisikään, koska hinnat on sen verran reippaat. Päätin myös, etten siirrä tätä sontaa lasten niskaan, vaan lapset voivat mummoloida viikonloppuisin. Itse en sinne ole tervetullut, enkä sinne hinkuakaan. Siellä odotetaan anteeksipyyntöä ja mun luonne ei vaan taivu pyytämään anteeksi jotain, mitä en ole tehnyt. Enkä muutenkaan tunne tehneeni kovin suurta syntiä siinä, että olemme ihastuneet toisiimme henkilön kanssa, joka ei ole edes verisukua ex-miehelleni. Saatte vapaasti olla eri mieltä…
No, tässä nyt elellään normiarkea, Afrikassa. Siivoan, pyykkään pikkuhousuja (koska sisäkkö ei voi pestä toisten alusvaatteita), teen nakkikastiketta ja tonnikalasalaattia, käydään rannalla ja altaalla. Samalla pidän silmällä Laminia, ettei sen elämä nyt lähde ihan väärille raiteille. En antaisi itselleni ikinä anteeksi, jos Laminista tulisi hyödytön ja täyspäiväinen pilviveikkohampuusi…
Mutta näillä siis mennään seuraavat kuukaudet…
Kombo Beach
Kombo Beach
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti