Kurssi hukassa

27.12.2015

Meinas olla tympein jouluaatto ikinä! Olin hommannut viimein hiekkalelut valmiiksi ja muutenkin ajatellut, kuinka ollaan jollain ihanalla allasalueella, jossa olis ranta lähellä. Siellä lapset polskis iloisina, Kumba vahtis lapsia ja mä loikoisin hymysuin auringossa kirjan kera… Niinhän sitä kuvittelis! Totuus oli sitten se, että taksikuski roudas meidät jonnekin biitsin perälle ja kun sanoin, että haluttiin tietylle hotellille, niin kuski vaan totes ykskantaan, että kävelette rantaa pitkin pari minuuttia. Ranta sinällään oli ihan ihanan rauhallinen ja nätti, mut mä halusin lapsille altaan.

Hetken kuluttua törmäsimme vahteihin, joilta sitten kyselimme hotellia, jolle olimme suunnistamassa. On kuulemma ollut kiinni jo pari sesonkia. Kumma homma, kun Tjäreborg sinne edelleen myy matkoja! No, päädyimme kuitenkin viereisen hotellin altaalle, joka oli ehkä 5m x 5m kokoinen, sisäpihalla, asiakkaina lähinnä suomalaisia. Tilasin oluen, joka oli lähes tuplahintainen muihin paikkoihin verrattuna. Aurinkotuolikin maksoi ihan mukavasti ja hotlan wifi ei toiminut alkuunkaan, kun yritin maksaa jo vuorokauden myöhässä olevaa vuokraa lomakodistamme. Lapset viihtyivät altaassa ehkä 30min, aurinko oli pilvessä, sitten alkoi nälkäinen kiljunta ja mulla ahdistus kasvoi expontentiaalisesti, kun vuokra oli edelleen maksamatta. Sitten koluttiin pari lähiravintolaa, joissa oli lähinnä vielä aamupala menossa ja lapsille lupaamaani pitsaa ei tarjolla ollut. Siinä vaiheessa meinas itku jo tulla. 

Mietin kuumeisesti hetken ja tulin siihen tulokseen, että otamme taksin ja hurautamme noin 15km päähän jo kerran koettuun pitseriaan. Siitä hiljalleen sitten fiilis alkoi nousta ja hyvällä mielellä söimme pitsaa, ostimme mehujäät, oltiin hetki leikkipuistossa ja lopulta päädyimme kodin kautta kantamuksiemme kanssa mummolaan. Siellä iltapäivä vierähti mukavasti ja kävin siinä välissä kotona tekemässä tontun puuhat suitsait sukkelaan. Sukulaiset olivat tyytyväisiä tuliaisiin/joululahjoihinsa ja lapset nyt aina viihtyy mummolassa. Mutta mun vuokran maksu ei vaan onnistunut, vaan aina homma tyssäs johonkin ongelmaan. 

Alkuillasta suunnistettiin sitten kotiin, suihkuun ja hupsista vaan!, pukki oli tuonut lahjat takaovelle pesuvateihin! Siinä sitten lahjoja jakaessani väänsin Suomeen perheen kanssa puhelimessa vuokran maksuvaikeuksista, kun lopulta älysin, että voisin siirtää rahat äitin tilille ja veli hoitais maksun sitten paremmin toimivien nettiyhteyksien avulla Suomesta. No, maksu lopulta onnistui vasta joulupäivän aamuna, mutta onnistui kuitenkin. Nyt sitten pitäisi keksiä joku keino maksun suorittamiseksi uuden vuoden aattoon mennessä…. Argh!

Jouluyön kruunasi naapurustossa olevan stadionin jouluhipat, jotka kestivät klo 05 asti. Joulupäivänä piti ottaa sitten uusi allasyritys, mutta aamulla totesin olevani niin väsynyt, että jäätiin kotiin. Tytöt nukkuivat myös pitkään, poika simahti päikkäreille jo klo 10, joten tulin siihen tulokseen, että taitaa huilipäivä tulla kaikille tarpeeseen. Lapset leikkivät tyytyväisinä uusilla leluillaan ja itekin otin suht rennosti. Kumba hoiti hommansa ja hipsi kotiin päivällä. Huh helpotus!

Tapaninpäivänä oli aivan töttöröö, mutta siitä huolimatta lähdimme isomummolle viemään ”joululahjat” eli tuomiset. Kunhan nyt ensin odotettiin tunti pappapuolta portilla. Onneksi oli kirja ja vahti lastenvahtina ;) Isomummolassa oli sitten taas ihan yhtä mukavaa kuin aina ja paluumatkalla lapset simahti jo autoon. 

Tänään vietettiin jälleen kotipäivä ja käpsyteltiin lähibiitsille (n 1.5km), mikä osoittautui oikein mukavaksi paikaksi kaikkine rosoisuuksineen. Tunnin verran lapset jaksoivat touhuta ja sitten taas löntysteltiin kotiin, pienemmät (ja äiti) ottivat päikkärit ja esikoinen häiriköi onnistuneesti.

Allaspäivät ovat jääneet melko vähiin, koska näihin kolmeen viikkoon on mahtunut melkoisen monta pilvistä päivää. Tänäänkin rannalla tuntui, että olis saanut olla joku hartiahuivi mukana, kun oli pilvistä ja lämpöä ehkä vain noin +25. ;) Useampana päivänä on pitänyt mennä altaalle, mutta aamupäivällä on saanut todeta, että jää väliin. Haittapuolia tässä on ollut myös netin toimimattomuus ja se, että stadionilla on menossa kaksi viikkoa kestävä tapahtuma, joka tarkoittaa kuulutuksia ja musiikin mäikätystä joka ilta puoliin öihin asti. 

Itsellä pipo on jotenkin kireellä ja sitä tässä ihan itsekin ihmettelen. Tässä nyt elän unelmaani, mutta silti tuntuu, että en edelleenkään osaa oikein relata, enkä tajua, että täällä sitä nyt ollaan. Tuntuu, että katselisin kaikkea vähän niin kuin unessa, asiat vaan menee ja tapahtuu. Vähän niin kuin katselin 3D-elokuvaa, näyttää todelliselta, mutta ei tunnu siltä. Olen saanut myös todeta, etten oikein jaksa sitä, että joku on läsnä 24h/5pvää/vko. Jotenkin raskasta. Sittenkin olis voinut olla mukavampaa, kun täällä kävis vaan päiväseltään joku, jolle voisi sanoa, että ”tee tuo, tuo ja tuo homma ja sitten voit mennä takas kotiis.” Ajattelinkin ehdottaa Kumballe, että jatkossa kävisi täällä vain ma, ke ja pe. Tarvetta ei joka päivä olekaan. Tarvitaan myös sitä omaa aikaa ja tilaa, näitä kotipäiviä keskenämme.

Lapset eivät myöskään oikein hyväksy Kumbaa niin, että antaisivat Kumban tehdä asioita heille mun puolesta. Eli ts., en voi jättää lapsia Kumballe ja lähteä esim yksikseni rantaan päiväksi. Parempi melkein niin, että mennään koko sakki ja otan mukaan jonkun, jonka lapset hyväksyy ja jonka kanssa viihtyvät. 

Hiukan rassaa myös itse itselleni asettamat ”hengelliset tavoitteet”, joiden toteuttamiseen ei nyt jotenkaan rohkeus ja resurssit riitä. Tarvisin le-po-a, mutta se ei ainakaan tällä hetkellä oikein onnistu… Toivottavasti kurssi tästä vielä muuttuu…