9.1.2016
After, after. Maybe later…
On se. Nyttemmin on alkanut näyttään siltä, että ne naiset, joiden miehillä ei ole töitä, pyörittää tätä maata melko pitkälti. Mama Kumba juuri tarinoi, että jokainen kynnelle kykenevä nainen yrittää kehittää itselleen jotain myytävää, jos töitä ei löydy. Naiset herää aamulla aikaisin teiden varsille myymään pikku myytäviään, että perhe saisi illalla ruokaa. Sillä välin mies nukkuu kotosalla iltapäivään, loppu päivän polttelee pilveä, keittelee teetä ja jauhaa sitä itteensä kavereiden kanssa.
Tähän joukkoon kuuluu myös nuori vahtimme, joka on hyvin avulias ja ystävällinen, mutta aamuisin niin pää jumissa illan poltteluista, ettei juuri kykene mihinkään. Yksi päivä pyysin häntä siivoamaan pihakäytäviä, jotta asunnot pysyisivät siisteinä, koska lapset juoksentelee ees taas. Maybe later, not today, I have something to do. Joo, oli jotain menoa iltapäivällä, osan aamupäivästä ehti hyvin patjalla selvitellä päätään. No, muuttopäivänä Janksi sitten innostui oikein urakalla, kun piti puunata edellinen kämppämme tuleville asukeille ja piha piti laittaa kuntoon myös. Siinä kun peseskeli käytäviä ja me odoteltiin avaimia uuteen asumukseen, niin totesin taas, että käytävien pesu pitäs tehdä pari kertaa viikossa. Oh, this is so hard job! Menihän siihen ehkä 1.5h! Tekee kuulemma kerran kuussa, kun ei ole asiakkaita. Tokasin, että mitäs sen väliä silloin onkaan, mutta nyt kun asiakkaita on! En enää ihmettele, jos pilviveikoilla on hiukan rankkaa eurooppalaisessa työkulttuurissa. Jotenkin alkaa tuo ”pilviveikkosilmä” olla jo niin harjaantunut, että tietää jo melkein ryhdistä ja housujen roikkumisasteesta kuka polttaa enempi ja kuka ei…
Katseltiin tuossa myös parin viikon verran, kun nykyisen asuntomme edellisen vuokralaisen brittivaimo lähti takaisin britteihin ja täkäläinen miehiskä sitten jäi vielä tänne, niin asunnossa vieraili ainakin kaksi eri paikallista naikkosta. Jos tietäisin vaimon nimen… Juuh… Mama Kumba tiesi kertoa, että kyseisestä syystä monet kauniit nuoret naiset tekevät mielummin töitä nykyään kuin ottavat miehen, koska täkäläiset miehet osaltaan eivät pöksyissään pysy (ei toki koske aivan kaikkia ;) ) ja tuo pilven vaikutus yhteiselämään tekee oman osansa… Senkin kun olisin tiennyt etukäteen…
Moneltakin osalta syvempi sukellus tähän kulttuurin on ollut hyvin, hyvin valaisevaa. Jos olisi ollut mahdollista tehdä tämä näppituntuma tähän maahan ja kulttuuriin ennen avioliittoani, niin olisi ehkä yksi gambialainen mamu jäänyt Suomeen tulematta… 7 vuotta sitten en kyllä erottanut yhtään rikkaa rokasta, vaan kaikki vaikutti samalta. Nyt kierrän kaikki housunroikottaja-rastahampuusit hyvin kaukaa! Hiukka nyt joutui avautuun tähän väliin, sorry…
Muuten puitteet sen kuin paranee vaan :D Tätä kämpää kävimme siis katsomassa kolmisen viikkoa sitten ja tähän meidän piti heti tulla, mutta hampuusivahti ja playboy olivat yksissä tuumin sitten päättäneet toisin. Ainoa miinus on se, että nyt ei saada lämmintä vettä kuin kaasukeittimellä lämmittäen, mutta se tuntuu taas sähkölaskussa postiivisella tavalla. Kotikolo on nyt ihanan valoisa ja juuri sopivan kokoinen meille :) Ihan innostuin pesemään kaikki kämpän 11 ikkunaa, että ihana Afrikan valo pääsee sisään kunnolla. Love it!
Tänään kuukauden tauon jälkeen (jos ei lasketa sitä epäonnista jouluaaton keikkaa) päästiin altaalle ja vihdoin löysin sinne paikkaan, mitä katselin jo Espoosta käsin. Ihana rauhallinen allasalue ja ranta oli upea! Me like! Nää allaspäivät vaan tuolimaksuineen ja sapuskoineen tulee niin hintaviksi, ettei lompsa kovin tiuhaan altailua kestä. Ehkä sitten taas parin viikon päästä… Iltapäivällä käveltiin sitten ihanaa, ihanaa rantaa pitkin takaisin lähirantaan ja siitä kotiin, keskimmäisen kiljunnan säestyksellä. Oli likalla vähän puhti pois, mutta hienosti kaikki kuitenkin jaksoivat 1.5h talsimisen. Pari brittinaista altaalla intoutui myös kehumaan mun pikkuisia, kun ovat niin ihania ja reippaita. No, välillä ;) Täkäläiset sen sijaan eivät ymmärrä mua, kun huutelevat meille ”ihana perhe” tai ”onnellinen perhe”, kun vastaan takaisin, että ”Toisinaan”. :D No, onhan nää ihanan reippaita olleet, vaikka yörauha taas muutosta häiriintyi ja äitinä sen saan nahoissani tuntea. Sen verran taas aamulla otin kierrosta, kun pikkasen puskee univelkaa päälle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti