23.12.2015 Ei kahta ilman kolmatta…
Talo ja sen piha osoittautuivat sittenkin epäsopiviksi meille. Poika satutti itsensä joka kerta, kun pihalla mukkelehti ja koko 1v7kk:n vakaudella se ei ihan harvakseltaan käynyt. Lopulta alkoi myös hirvittään tyttöjen ravaaminen viereisen rakennuksen katolle avoportaita pitkin. Ei sieltä tarvii kuin kerran pudota.
Vahtimies oli myös suoraan sanottuna ihan kekkuli ja hetkittäin tuntui siltä, ettei kaverilla ollut ihan kaikki muumit laaksossa. Kertaalleen, hänen huhkiessa pihassa puskien kimpussa noin puolimetrisen viidakkoveitsen kanssa, ote sitten lipesi ja kyseinen työkalu lennähti parin metrin päähän minusta ja Kumbasta (isotäti). Oli Luojan varjelusta, ettei lapset juuri silloin olleet siinä, koska yleensä olivat, vaan takapihalla! Silloin päätin, että muutto tuli eteen. Vahti myös taidokkaasti jätti portin aina auki niin, että kuopushan siitä livahti kadulle valonnopeudella aina kun silmä vältti.
Yhtenä aamuna tuntui klo 08 siltä, että vahti kirjaimellisesti yritti savustaa meidät, kun tuikkasi joka puolelta aidatun takapihan roskat tuleen. Takaovi oli auki ja hetkessä kämppä täynnä savua.
Sitten alkoi kuumeinen kämpän metsästys. Prepaid-internet loppui tietysti heti alkuun, kuten myös rahat. Vuokraemäntämme kuitenkin vinkkasi yhdestä FB-ryhmästä, jossa mainostetaan ja etsitään asumuksia Gambiasta. Otin brittiläiseen omistajaan yhteyttä ja sain caretakerin yhteystiedot ja parin päivän päähän sovittiin kämpän katsastus. Lasten pappapuoli oli aktiivisesti mukana kämpän hakemisessa ja löysikin meille yhden ”veeeeeery nice” huoneiston, jonka pihaan astuttiin lähestulkoon suoraan vilkkaalta autotieltä, pihassa oli myös kolme muuta huoneistoa ja näin länsimaalaisen silmin, kämppä näytti miltä tahansa paikalliselta keskitason asumukselta. Not so very nice. Ei ainakaan hintatasoon nähden.
Pappapuoli kurvas vielä muutaman asumuksen kautta, mutta yhtäkään ei voitu nähdä, koska niissä oli vielä asukkaat. Pyysin sitten kohteliaasti pappaa vielä kurvaamaan asunnon kautta, jonne olin jo käynnin sopinut. Sinne suunnistettiin ja askel pihaan jo selkeytti sen, että nyt ollaan likellä ja jo ensisilmäys sisälle sinetöi sen, että paikka on kuin meille tehty. Ei liian afrikkalainen, muttei myöskään pliseeratun länsimainen, vähän niinkuin fifty-sixty. Sitten alkoi vääntö kämpän vuokran maksamisesta, koska yleensä vaaditaan se jokusen kuun vuokraennakko, ennen kuin sisään voi muuttaa. No, eihän mulla missään sellaisia rahoja ole ja melko pitkällisen väännön jälkeen päädyttiin siihen, että maksan kuukauden kerrallaan etukäteen ja vuokrasuhde kestää aina maksetun ajan verran.
Viime viikonloppu käytiin sitten ripuloimassa mummolassa. Esikoinen kuumeili, ripuloi, eikä voinut syödä. Poika vain ripuloi ja mun maha vain kipuili. Keskimmäinen on ilmeisesti sen verran sairastanut jo Suomessa, että vastustuskyky riitti. Ainakin toistaiseksi. Hassua sinällään, että keskimmäinen ei pysty oksentamatta ottamaan Lariamia (malarialääke) ja tässä on mennyt jo pitkälti toista viikkoa, että kyseinen tirppa on ollut ilman malarialääkettä, mutta tänään sain vihdoin korvaavan lääkkeen annettua. Mutta mahataudilta siis on välttynyt.
Sunnuntai-iltana suunnattiin sitten takas kämpille ja alkoi armoton pakkaaminen. Tavaraa oli aivan järjetön määrä! Kuusia laukkua lisää haettiin edellisenä päivänä, jotka tulivat kontin mukana tänne. Mukaan oli ehtinyt myös kertyä pesusoikkoja, lasten puutarhatuolit, ruokaa ja kaikkea muuta sälää. Illalla jo hirvitti, että miten muka saadaan kaikki mahtumaan papan maasturiin, mutta Kumballa onneksi välähti, että pyydetään papan työpaikalta pick-up! Niin tehtiin ja jokseenkin hulppea olo oli muutella poliisivoimien kärryllä :D
Voi että, kun oltiin onnessamme, kun uuteen asumukseen päästiin. Piha on viimeistelty, asunto on juuri sopivan kokoinen meille, sijainti aivan loistava ja vuokrakin vain nirkosen verran enemmän kuin edellisessä kämpässä. Kävelymatkan päässä on rahamaatti, mummola, ranta (kuulemma), hedelmätori ja päätie näkyy porilta, olematta kuitenkaan liian liki. Läheisestä isosta risteyksessä saa myös eight-eight-taksin läheiseen markettiin ja edulliselle torille. Ja yksi pätkä maksaa siis 8 dalasia, joka on niin pieni raha, etten kykene edes laskemaan. Oliskohan jotain 20 senttiä… Eli toisin sanoen, tulen vuokran erotuksen edelliseen kämppään verratuna säästämään taksikuluissa, koska siellä ei ollut mikään kävelyetäisyyden päässä.
Ainoa huoli tässä asunnossa on se, että jos samassa pihassa olevaan toiseen taloon eksyy rauhaa ja hiljaisuutta kaipaavia turisteja. Sekun ei ole saatavilla meidän katraan läsnäollessa. Järjetöntä kiljumista, huutamista, parkumista, kiusaamista, mätkimistä ja raapimista olleet viime päivät! Toki on pienessä ajassa tullut paljon muutoksia ja orastava Joulukin taitaa tehdä oman lisänsä soppaan. Innokkaasti olen yrittänyt asumusta hieman jouluistaa, mutta jotenkin on hieman absurdi olo silti koko juhlasta. Lasten tip-tapit soi aamusta ehtooseen, värivalot vilkkuu ja pallot roikkuu, mut ei nyt oikein joulufiilaria saa päälle.. You know…
Jotenkin absurdia on myös se, kun tänään kävi mummo, täti, setä, pari naapurin mukulaa ja muutama muu ruokineen kylässä, niin hengellisen (kristillisen) reggaen soidessa olohuoneessamme, mummo suoritti omia muslimirukouksiaan… Ei vain ole pokkaa sanoa, että meidän olkkarissa ei epäjumalia palvota. Sen verran paljon ollaan mummolasta apuja saatu kaiken karvaissa asioissa…
Kumba parka täällä jynssää meitin pyykkejä käsin, käy toreilla ja turuilla hakemassa milloin mitäkin, mitä meidän kermahanureiden tekee mieli. Ja tarkoitan lähinna lapsia. Itselleni kun paikallinen sapuska pääosin maistuu melkoisen hyvin, kunhan on tehty kalasta tai kanasta. Esikoinen veti tänään sen verran poskia kuumottavan kilari-draaman, että huhhuh!, kun ensin ei muka mahtunut saman ruokailuvadin ympärille ja sitten kun Kumba oli laittanut kyseiselle prinsessalle ruoan omalle lautaselle, niin se olikin liian tulista ja kupit kilahteli nurin. Siinä sitten vonkui ranskalaisia ja Kumba ampaisi hakemaan perunoita, kuori, pilkkoi ja paistoi ne. Hieman äiti etsiskeli sitä mustaa aukkoa maasta, minne voisi kadota lapsineen… Kulttuurierot.
Alla kuva muuttoautostamme :D
Eläväisen kuulosta elämää teillä siellä! Hyvä että seuraa ja apua löytyy suvusta!
VastaaPoista