1.9.2016
Ei sitten mennyt ihan putkeen. Vihdoin eilen sain sovittua treffit miehen kanssa, jota olen eniten odottanut näkeväni. Tulevaisuuden suunnitelmat eivät menneet aivan nappiin, mutta voishan se silti olla ihan hauska nähdä. Aamulla vielä soiteltiin ja sovittiin yksityiskohdista. Oh, jalat oli ainakin sentin irti maasta... Kunnes... Kunnes menee puoli tuntia ja saan viesti, että ei hän haluakaan tavata, koska on niin kiire, hän ei halua mitään vakavaa, eikä halua satuttaa, eikä johdattaa synnin teille... No jopas joo. Ihan herrasmiesmäinen ele, mutta ehkä voisin ihan itse omista synneistäni vastata ja niiden toteutumisesta tai toteutumatta jättämisistä. Pettymys oli melkoinen, täytyy tunnustaa...
Parin tunnin kuluttua tulee hämmentynyt puhelu yhdeltä jo treffatulta, että hän tapasi kaupungilla kaverin, joka sanoi tuntevansa minut e-rit-täin hyvin. Nimeä en ollut ikinä kuullutkaan! Lopulta selviää, että olin Tinderissä kyseisen ihmisen kanssa kirjoitellut muutaman rivin, jonka jälkeen "siirsin tyypin sivuun". Just joo! Erittäin hyvin siis tunnemme :( Tästä sitten kuitenkin suivaantuneena tämä toinen mies jonkin ajan kuluttua ilmoitti, ettei halua minun enää ottavan yhteyttä häneen, vaikka olin hänelle rehellisesti kartonut, että olen sopinut jo parit muutkin tällit.
Joo, että näin. Taitaa kyllä jäädä mun treffailut just tähän. Eihän tälläistä säätöä kestä kukaan. Niin kauan kun ei yhteisymmärryksessä sovita, että ollaan yhdessä, niin vapaus pitäisi olla TAVATA muita... Sen opin silloin nuorempana, kun edellisen kerran treffeillä kävin, että mistään ei voi olla varma, jos niin ei sovita.
No, tämä kaikki on saanut minut tajuamaan, kuinka kipeästi toista ihmistä rinnalleni kaipaan. Ihmistä, joka olisi valmis jakamaan kanssani kaiken. Omat asiansa, sekä mun asiat. Ihmistä, joka olisi valmis ottamaan minut sellaisena kuin olen. Kaipaan suunnattomasti rakkautta, olla rakastettuna ja rakastaa. Saada hellyyttä, huomiota ja huolenpitoa, sekä antaa niitä. Minusta olisi ihanaa huolehtia jostakusta. Ei niin, että silitän kalsaritkin valmiiksi, vaan että voisin huomioda toista silloin, kun hän sen tarpeessa tuntuisi olevan. Antaa rakkautta.
Vaikka mulla on nämä kolme rakkauspakkausta, on mulla valtava varasto annettavana jollekulle toiselle aikuiselle. Jollekin, joka oikeasti osaisi arvostaa sitä arkista rakkautta ja huomionosoituksia siellä kaiken keskellä. Ikävä toisen luo on niin kova, että välillä ihan rinnasta pusertaa ja kyynel tulee silmään.
Mutta emmää tällästä rehvisäätöäkään kestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti