27.9.2016
Viikon takaisista pohjalukemista on päivä ja hetki kerraallaan noustu parempaan. Nyt on päällä "punkkivapaat", lapset ovat isällään tämän viikon. On hetki aikaa hengähtää ja ajatella. Voi vanua sängyssä puoleen päivään ja käyttää koko päivän siihen, että saa edelliset pyykit viikattua kuivaustelineeltä kaappiin ja uudet kuivumaan. Ei tarvitse taistella aikaa vastaan. Voi nauttia siitä, ettei haluakaan illan tulevan, ettei tämä ihana päivä olisi ohi.
Ei se helppoa ole. Ei ole helppoa antaa lapsia isälleen ja jäädä sen tunteen kanssa, että jälleen epäonnistuin näiden kolmen viikon aikana. Jälleen suutuin ja karjuin jokaikinen päivä. Vaikka jokaikinen päivä muistin myös kiittää, halata, pussata ja pyytää anteeksi. Jokaikinen päivä meillä on myön naurettu. Jos ei muuta, niin ikuinen hymypoika. Mun pelastus. Pieni poika, joka osaa tarttua täydellä innolla ja aitoudella niihin arkipäivän hyviin hetkiin ja kajauttaa hymysuin ilmoille: "Ihanaa!" tai "Mahtavaa!"
Jokainen vanhempi varmasti kantaa edes jossain kohtaa huonoa oloa siitä, että ei ole riittävä tai tarpeeksi. Voin melkein vannoa, että yh:lla se tunne on vielä potenssiin monta. Se tunne on jatkuva. Pitäisi antaa enemmän aikaa ja huomiota erityisherkälle keskimmäiselle, jonka pahoinvointi on nähtävillä ja kuultavilla kaiken aikaa. Lapselle, joka olisi maailman onnellisin lapsi, jos olisi se ainokainen. Pitäisi yrittää opettaa kuopusta kuivaksi, esikoisen kanssa tehdä palapeliä, olla läsnä edes jollekin joskun. Mutta päässä nakuttaa ulosotot, työkuviot, laskut, rahattomuus, hankinnat, kuka tarvii mitäkin tänä talvena, väsymys, masennus, vetämättömyys ja iho-oireet... Ole siinä sitten läsnä.
Onneksi elämme ylitiöhyvinvointivaltiossa ja velat muttuu välillä saataviksi. Ainakin melkein. Kun löydät vuosien jälkeen oikeat tahot ja kuulet, että "Voit heittää nämä kaikki ulosottopaperit roskiin, koska niille ei tapahdu mitään seuraavaan kolmeen vuoteen. Minä selvittelen tätä sun velkatilannetta." Tai kun sulle sanotaan: "Selvittelen sieltä sun liitosta eri mahdollisuuksia..." Mahtavaa! Joku kantaa sittenkin. Kun saat tuntea johdatusta siinä, että osallesi osuvat ammattihenkilöt ovat järjestäin ihania ja inhimillisiä, ihminen ihmiselle. Kaikki ei niin onnekkaita tässä kaikessa sekamelskassa ole, valitettavasti... Olo on kuin lottovoiton saaneella. Kuinka onnekas olenkaan, kuinka kiitollinen saan olla!
On aika nauttia hyvästä. Tämän päivän, tämän viikon, ehkä jopa koko kuukauden. Voi hengittää ja pysähtyä. Kyllä se myrsky sieltä taas jossain kohtaa tulee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti