Lauma

2.9.2016

Miten ihminen on voi olla näin epätoivoinen ja sekaisin?!? Miten sitä edelleen on ihan samanlainen kuin 15v sitten? Yhtä takertuva ja naurettava! Kun joku antaa edes pienen hetken sitä täytettä, mitä olet jo pitkään kaivannut, vain viedäkseen sen hetken kuluttua pois. Nuorempana kävin nämä samat epätoivon tunteet niin moneen kertaan läpi ja todella luulin kasvaneeni ja kehittyneeni jo ihmisenä. Mutta edelleen sitä räpiköi ihan samassa suossa kuin ennenkin. Sielu huuuuuuutaaaa kumppania! Rakkautta! Huolenpitoa! Välittämistä! Hellyyttä! Seksiä! Rakastelua! Yhteyttä! 

Tekisi mieli juosta kirveen kanssa metsään ja alkaa hutmia puita raivon vimmalla ja satunnaisessa järjestyksessä. Miksei Jumala täytä tätä koloa, ammottavaa aukkoa?! Miksi en ole rakastunut Jeesukseen, niin kuin jotku lähipiirissäni ovat?! Miksi olen niin heikko, että hurmaavan miehistyksen ilmestyessä olen valmis heittämään periaatteeni romukoppaan saman tien vain silkasta hellyyden kaipuusta? Raivostuttavaa, turhauttaavaa, epätoivoista, itkettävää...

Miksi en voisi vain keskittyä itseni kehittämiseen, vaan edelleen tunnen eläväni täyttä elämää vasta toisen ihmisen kanssa tai välityksellä. Vasta sitten, kun saan uhrata kaiken huomiokykyni ja hellyydenosoitukset toiselle aikuiselle. Vasta sitten, kun tunnen saavani toisen hyväksynnän järjettömän kamppailun jälkeen. Sillä ei, ei ne helpot nakit sittenkään kelpaa. Ne on tylsiä ja liian tasaisia. Ja tässä sitten jatkan taistelua tuulimyllyjen kanssa ja hakkaan varvastani samoihin kantoihin aina uudelleen, ihastuen aina uudelleen siihen samaan tyyppiin. Siihen hurmaavaan, epäluotettavaan ja haastavaan tyyppiin. Jotain traumoja toistellen uudelleen ja uudelleen. 

En tämän paremmin voi kuvailla tunteitani kuin Apulanta jo taannoin, silloin 15v sitten:

Jumala
Kultaiset hunnut peittää
Sisäänsä meidät syvempään
Niin jäimme vangeiksi
Likaiseen kauneuteen
Kun makeimman viinin antaa
Meidät juovuttaa uudestaan
Löydämmekö unten alta kadonneen tien?

 
Missä taivas on?
Missä jumala on, kun lauma polkee paikallaan?
Missä kuningas, joka meidät vapauttaa? 

Riivaajat ohjaa meitä
Päin suloisimpia esteitä
Joihin ei ollenkaan tee tuskaa jäädä kii 

Pimeät tunnit näyttää
Totuuden hetket pidempään
Itsekö me itsemme näin kirottiin 

Missä taivas on?

Missä jumala on, kun lauma polkee paikallaan?
Missä kuningas, joka meidät vapauttaa? 

Kun makeimman viinin antaa
Meidät taas juovuttaa
Niin me löydämme kadonneen tien 

Missä taivas on?
Missä jumala on, kun lauma polkee paikallaan?
Missä kuningas, joka meidät vapauttaa? 

Missä taivas on?
Missä jumala on, kun lauma polkee haudallaan?
Missä kuningas, joka meidät vapauttaa?