20.1.2017
....jakaa kaikki kirjoitukseni exälle ja vieläpä hyvin nopealla aikataululla. Jälleen kerran olen käynyt tarkemmin blogin asetuksia läpi ja hyvin todennäköisesti osa lukijoista putosi juuri kelkasta. Se on kovin valitettavaa.
Kyseessä edelleen on siis joku nykyinen tai entinen fb-kaverini, jolla ei ole kuitenkaan munaa ilmoitta itsestään minulle, mutta joka voi hyvin aktiivisesti seurata toimintaani. Vaikuttaa siltä, että viesti välittyy exälle hyvin nopeasti sen jälkeen, kun sen fb-seinälläni olen julkaissut.
En tohtis millään enää raakata kavereita listalta, en ketään jäljellä olevista haluaisi edes epäillä. No, totuudella on yleensä tapana tulla julki, ennemmin tai myöhemmin, mutta kyllä tää taas tuntuu siltä, että Fiskarssia tulee selkään koko sarjan voimalla. Piiri pienenee koko ajan.
Tuntuu suunnattoman kurjalta, että joku tuntee niin suurta lojaaliutta exääni kohtaan, kaiken sen jälkeen, mitä hän laittoi minut ja lapset käymään läpi. Se mies meinasi todella repiä mun psyykkeen viimeisen kerran rikki ja niissä jälkimainingeissa mennään vielä pitkään.
Hän siellä leikkii ihanaa perheidylliä umpisokean avovaimonsa kanssa, joka ilmeisesti edelleenkin uskoo silmittömästi exän hyvyyteen ja rehellisyyteen. Ja varmasti hyvin pitkälle kustantaa kaiken, mikä liittyy lastemme siellä olemiseen.
Jos jossain mielenhäiriössä suostuisin joskus osan näistä suunnattoman suurista etuuksistani luovuttamaan exän käyttöön, niin ihan tasan samalla varmuudella voin sanoa kuin, että tuolla ulkona on nyt pimeää, että lanttiakaan niistä rahoista ei menisi lasten tarpeisiin. Jos käy niin, että exä jossain kohtaa asuukin yksin ja lapset edelleen olisivat hänellä esim. joka kolmas viikko, niin siihen tasan tarkkaan loppuu lasten kylpylöissä, ravintoloissa ja muissa huvituksissa käyminen. Mies ei tule laittamaan lanttiakaan lasten viihtyvyyteen tai ainakin ihan marginaalisen vähän.
Itsellä on nurkkaan ajettu olo. Tuntuu, että big brother valvoo joka suunalta, että onnistunko äitinä ja ihmisenä. Siitä jokseenkin muodostuu paineita, joka ei sinällään helpota oloa ja selvitytymistä. Jokaikistä liiketta saa pelätä. Koska joka ikiseen virheeseen tartutaan, jos siitä vaikka hyötyisi jotain. Lähinnä rahaa. Raha tuntuu olevan se polttavin aihe tässäkin asiassa. Niin surullista kun se onkin...
Tekis mieli pakata kamat laatikkoon, sanoa kämppä irti ja muuttaa lasten kanssa Aurinkorannikolle. Sieltä sais varmaan lastenvahdinkin parina iltana viikossa suht edullisesti. Ei olis kukaan kyttäämässä ja vahtaamassa, että onnistunko vaiko enkö... Saataisiin olla ihan rauhassa, kaikelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti