19.1.2017
Vajaa kymmenen vuotta sitten ihmettelin, kun joku ei muistanut entisen luokkakaverinsa nimeä. Siis ihmisen, jonka kanssa on istunut samassa luokassa vuosikausia, aamusta iltapäivään, viitenä päivänä viikossa! Käsittämätöntä. No, minkä taakseen jättää, sen edestään löytää... Ihan tosissaan saa välillä kaivaa nimiä päästään, niitä useinkaan löytämättä. Tällä viikolla vastasin puheluun ja puhelun ääni oli vain puolentoista vuoden takaa. Kasvoja en saanut päähäni millään. Löi ihan tyhjää. Kuitenkin olin useamman kuukauden ajan ollut kyseisen henkilön kanssa tekemisissä useampana päivänä viikossa. Jutellessani sitten kyseisin ihmisen kanssa kasvokkain, puhuimme toisesta henkilöstä, jonka nimeä en saanut päähäni lainkaan, vaikka aikajana oli sama. Pitäiskö huolestua?
Eilen menin ystäväni kanssa erääseen toimintakeskukseen, jonka ovessa luki, että "olemme suljettu to 19.1. " Näin kuitenkin liikettä sisällä ja päätin marssia sisälle ja kysyä, että "oletteko kiinni vain auki?" Ei tarvitse olla Einstein hokatakseen, mikä oli hämmentynyt vastaus. Välillä on päivämäärät ja viikonpäivät ihan hukassa. Jos en jotain merkkaa selvästi kalenteriin (jonka muistin tilata vasta tällä viikolla), niin on ihan arpapeliä olenko paikalla vai en. Hiljalleen alan totuttautua puhelimen kalenteriin...
Tänään koin häpeän ja hämmenyksen sekaisia tunteita eräässä tietoliikenneyrityksen asiakaspalvelupisteessä, kun marssin sinne kuula punaisena, kun kyseinen firma oli hukannut multa 150€. Jonkin aikaa sitten tilasin itselleni uuden puhelimen, koska edellinen puhelin otti viimeisen touch downinsa kuopukseni toimesta. Olin aivan varma, että olin osan käsirahasta maksanut vain reilu kuukausi sitten ja nyt maksaessani toisen erän, ei puhelinta, eikä rahoja näkynyt missään omilla sivuillani! No, asiakaspalvelussa sitten selvisi, että olen ensimmäisen erän hoitanut jo marraskuun alussa, en suinkaan joulukuun alussa ja tilaus oli peruuntunut suorittamattoman summan vuoksi. Rahat onneksi löytyivät ja puhelinkin on nyt matkalla. Ooooh! Pitäisikö itkeä vai nauraa....? Enkä muista sitäkään, olenko kenties tästä samasta aiheesta jo kirjoittanut aiemmin, mutta kertaus tuskin on pahasta. Silti edelleen muista Pähkinäsaaren rauhan vuosiluvun (älkää kysykö mikä se oli) samoin Ranskan vallankumouksen vuosiluvun. Nehän onkin järin oleellisia tietoja tätä arkea rullatessa... Oh my...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti