Ihmettelinkin jo, kuinka kaikki sujui niin mallikkaasti kevään tuon exän kanssa. Oltiin jo todella hyvissä väleissä ja näytti jopa siltä, että voitaisiin ehkä tehdä jotain kesän aikana kaikki yhdessä. Tuntui siltä, että ekaa kertaa ikinä oltiin samalla puolella, puhallettiin yhteen hiileen... Kunnes exä antoi ensimmäisen seulansa, joka oli positiivinen. Sillä hetkellä kaikki meni uusiksi. Asuntopuolto siirtyi puolen vuoden puhtaiden seulojen päähän ja lasten tapaamiset isänsä kanssa muuttuivat valvotuiksi. Hyvää hyvyyttäni kuitenkin sain sossut ympäripuhuttua siihen, että isä voisi tavata lapsiaan meillä kotona. Sain jopa puhuttua niin, että viiden puhtaan seulan jälkeen isä saisi tavata lapsiaan ilman sossuja, mun valvonnassa. Mutta ei vaan onnistu. Miehen pitäisi käydä joka toinen viikko seulassa, mutta nyt jätti yhden jo väliin, mikä tarkoittaa sitä, että se on yhtä kuin positiivinen tulos. Kovasti olen yrittänyt miestä tsempata siihen, että kun kävisi kerran viikossa seulassa, olisi valvonta ohi viiden viikon päästä. Mutta ei.
Kaikki on mun syytä, kuten aina ennenkin. Joo, on mun vastuulla, että romahdin ja lapset ovat nyt avohuollon sijoituksessa. Mun logiikka ei kuitenkaan taivu millään sinne, että on mun vika, ettei hän saa olla vapaasti lastensa kanssa, eikä saanut asuntopuoltoa. Ihan kuin minä olisin sen positiivisen näytteen sinne purkkiin kusaissut hänen puolestaan!
Tänään sain sossujen ja lasten edessä haukut siitä, kuinka jälleen olen pilannut hänen elämänsä, koska hän muutti 600km päästä takaisin vain koska minä tarvitsin hänen apuaan. Ja nyt hänellä ei ole asuntoa, ei saa tavata lapsiaan vapaasti, hänellä ei ole töitä, ei rahaa jne. Kaikki on suvereenisti ja täysin yksipuolisesti vain ja ainoastaan mun syytä. Hän ei halua minun ottavan häneen enää yhteyttä, eikä myöskään sossujen. Hän lähtee 1v 8kk:n päästä Suomesta. Vai niin, mikähän tuokin aikamäärä sitten on...? Uuden lapsen hän saa ainakin jo marraskuussa, nykyisen exänsä kanssa.
No jokatapauksessa, kaikki on mun syytä. Vaikka puhe oli, että hän muuttaa tänne päin vasta kun hänellä asunto on. Mutta sitten miehelle tulikin äkkilähtö nykyisen exänsä luota minusta riippumattomista syistä, mutta luonnollisesti sekin on mun syy. Kaikki, aina ja loputtomasti...
Luovutan. Yksinkertaisesti luovutan. Seitsemän vuotta olen saanut kantaa syytöksiä syytöksien perään, sellaisistakin asioista, jotka eivät minuun millään tavoin edes liittyneet. Yritin puhua puolesta ja tehdä sen minkä voin. Tänään muhun kuitenkin luotiin niin vihamielisiä katseita, että olin hyvin hyvin kiitollinen siitä, ettei oltu vain omalla porukalla. Mutta tähän se loppui. Minut on nyt blokattu exän puhelimesta sekä jostain syystä myös hänen nykyisen exänsä puhelimesta. Minä siis todellakin näytän olevan syyllinen... Mutta tähän loppui yhteistyö myös mun puolelta. En enää hoida yhtäkään asiaa tai puhu puolesta, koska tulos on aina tämä sama. Minä olen pilannut kaiken.
Lasten puolesta sattuu sydämeen ja syvälle, kun joka päivä saan vastata kysymykseen, että koska isi tulee. Ja nyt isi ei enää meille tule. Isi on lapsilleen ihan todella tärkeä ja läheinen ja hyvä isä hän on, mikä sinällään on ihan äärimmäisen ristiriitaista. Hän niin ikävöi lapsiaan ja kihisee vihaa minua kohtaan, koska mun takia hän ei saa olla lastensa kanssa. Silti hän ei kuitenkaan ole halukas antamaan näytettä viikottain ja toimimaan lasten edun mukaisesti, vaan hankaa vastaan, minkä ehtii. Sossujen kanssa ei suostu yhteistyöhön ja nyt loppui meidänkin välinen yhteistyö.
Nyt vain yksinkertaisesti mun paskannielemiskiintiö täyttyi. Mun on aika tajuta se, että vaikka näyttäisi kuinka hyvältä tahansa, narsistin kanssa ei mikään lopulta muutu. Mun on vain suljettava suuni ja olla päästämättä sitä ihmistä elämääni enää ja rukoiltava, että lapset joutuisivat kärsimään mahdollisimman vähän tästä kaikesta. Mutta kukaan ei enää tule mun kotiin syyttelemään ja haukkumaan mua. Ei kukaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti