Busumbala

9.3.2016

Oma mieli ei meinaa nyt millään kallistua tähän ”äkkinäiseen” kotiin palaamiseen. Itselläni menee aina se kolmisen kuukautta totutella muutoksiin ja se aika tuli vasta männä viikolla vastaan. Nyt vasta tuntuu, että olen sujut ympäristön ja olosuhteiden kanssa ja sitten… PAM!… lähdetäänkin jo kotiin. No, kotona oottaa uusi kylppäri, tavaroiden paikoilleen asettaminen, isän 70v-kalenot Pääsiäisenä, oma seurakunta ja ystävät. Itse olisin kyllä sinne huhtikuun loppuun heittämällä voinut olla, niin kuin alkuperäinen suunnitelma oli, mutta ei viitti noita mukeloita rääkätä enää. Haave ensi talven parin kuukauden reissusta palaa voimakkaana. Tältä pohjalta olisi niin paljon helpompi jo tulla.

Tytöt on viimeistä kertaa mummolassa yökylässä ja tällä hetkellä isomummolla kyläilemässä. Itse sen sijaan kulutin biitsipäiväksi kuvitellut päivän tajutonta päänsärkyä potien, pakaten ja hellää ihoani vaalien. Huomenna olisi elatusavun kunniaksi tarkoitus mennä viettämään viimeinen allaspäivä lasten ja Laminin kanssa. Perjantaina olisi tarkoitus tehdä Laminin kanssa paikallistorilla viimeiset ostokset ja lauantaina mennä Laminin enon tyttären nimiäisiin Busumbalaan :D  

Taisi kuitenkin olla onni onnettomuudessa, kun Lamin potkittiin mummolasta äitinsä hoiviin. Alkujaankin tunsin, että Lamin häilyi vähän kuin rajamailla, että mihin suuntaan hänen elämänsä lähtee. Nyt kun on päässyt ns. omiensa pariin, on Laminin elämään tullut ihan uudenlaista ryhtiä ja mielekkyyttä. Laminilla tuntuisi olevan milloin mitäkin tekemistä ja jonnekin meno. Eno Briteistäkin tuli juuri sopivasti käymään ja hänen asunnollaan on ollut milloin mitäkin touhua. Kyseiseltä enolta käytiin myös viime viikonloppuna tunnustelemassa hyväksyntää tälle meidän ”jutulle” ja vihreää valoa meille näytettiin :) 

Busumbalan sivunurkat oli jotenkin vaikuttavaa seutua kaikessa karuudessaan. Talo oli rakennettu käytänössä keskelle hiekkaa. Naapureita oli jonkin verran, mutta kasvillisuutta ei sitten sitäkään vertaa. Muutama pystyyn kuivunut puunkäppyrä ja pihoissa orastavat istutukset. Lämpöä oli taas varmaan 40C, aurinko oli todella armoton pilvettömältä taivaalta. Tuli jotenkin vähän sellainen elokuvafiilis, vaikuttavaa. Todella jyrkkä vastakohta sille, kun pääsääntöisesti täällä on hyvin vehreää.

Alkukyräilyjen jälkeen perhe otti meidät lämpimästi vastaan ja lapset viihtyivät niin hyvin, että keskimmäinen sanoi jo haluavansa Busumbalan ihmiset mukaan Espooseen :D Lapset ovat jo niin hyvin tottuneet kuumuuteen, että pyöräilyt ja muut touhut iltapäivän kuumuudessa eivät tuntuneet missään. Ja sellainen ihmetys oli myös tontilla kuin avokaivo! Voi sitä ällistyksen määrää, kun sieltä naurulla nostettiin kanisterissa vettä! :D Sehän se olis tietysti ollut se kiinnostavin leikkipaikka, kuten myös enojen maalipurnukat, kun talo sai samaan aikaan maalia pintaansa. 

Kuopus on ollut oikein elementissään viime viikot. Naapurin ”pojat” eli ts. vahdin kaverit, ovat ottaneet pojan ihan omakseen. Suurimman osan ajasta poika viettää aikansa kyseisten miesten kanssa ja välillä kun ihmettelen, että minne poika on kadonnut, on sen joku pojista napannut kyytiinsä, kun ovat lähteneet hoitamaan milloin mitäkin asiaa. Alkuillasta usein saan touhuilla ihan omiani sisällä, kun lapset pörräävät hiekassa ja remuavat poikein kanssa kadulla. Täällä kun miehet istuskelevat kadunkulmissa keittelevät paikallista teetä. 

Lapsille tämä on muutenkin ollut aivan ihanteellista, kun on vaan pitänyt tietynlaiset rutiinit yllä, eli mennään aina samalle rannalle ja samalle altaalle, samaan kauppaan ja muutenkin rullataan tiettyjen kaavojen mukaan. Rannalla olen viime aikoina saanut olla jopa ihan pötkölläni aurinkotuolissa, kun lapset ovat kirmanneet mereen, kauppakojuihin ja rantaravintolaan. Ihmiset rannalla tietävät jo lapset niin hyvin, että kaikki tietää minne palauttaa jos kauemmaksi lähtee :D Rannan ”mehupojat” ja muut kaupustelijat innostuvat välillä leikkimään lasten kanssa. Erityisesti tuo kuopus on kaikille ja kaikkialla mieleen. Eilen olin kaksin pojan kanssa rannalla ja noin vain yksi heppasetä nappasi pojan kyytiinsä ja poika sai ilmaisen muutaman minuutin heppailun. Mummolassakin lapset kirmaavat naapuripihan keinun ja mummon pihan väliä jo ihan luontevasti. Luulen kyllä, että lapsillekin iskee armoton ikävä tänne, kun siitä kotiinpaluun alkuhuumasta päästään yli. Poika ainakin tulee olemaan todella tylsistynyt, kun ei olekaan koko ajan seuramiehiä läsnä. 

Toissapäivänä poika lähti vahdin kanssa käymään viimeisimmän sisäkkömme kotona ja minä vein lapset mummolaan. Kaiken kaikkiaan poika oli reissussa 5h ja kaikki meni oikein hyvin. Tänään poika oli vahdin kanssa hakemassa mulle särkylääkettä ja puheaikaa. Ihanan väljää menoa!

Kuukauden verran meillä on käynyt sisäköimässä 23v. Rohi. Ensimmäistä kertaa kun tuli töihin, niin luulin, että heittää huonekalutkin ulos, ennen kuin alkaa luuttuamaan. Ja kyllä on muuten puhdasta jälkeä! Pyykit käsinpesulla, mattojen tuuletus ja perusteellinen lattioden pesu vie naiselta aina aikaa vain noin 3h! Tahtoo sellaisen mukaansa! Rohi käy meillä maanantaisin ja torstaisin ja on käynyt pariin kertaan kokkailemassa sen lisäksi myös paikallisia ruokia. Viime perjantaina käytiin Rohin kanssa yhdessä myös torilla tekemässä hankintoja. Me ei paljon jutustella, mutta yhteisymmärrys on hyvä silti. 

Nuoret naiset ovat täällä kertakaikkisen upeita, noin pääpiirteittäin. Suurimmalla osalla on juuri se kroppa, mistä pohjoisen valkoiset hipot vain unelmoivat. Pitkät ja hoikat jalat, JLo-pylly, kapea uuma ja lähes poikkeuksetta hyvät rinnat. Täällä ei paljon silikoonibisneksellä pärjäisi! Uhkeammatkin naiset ovat jotenkin upeita ja kantavat aina itsensä rohkeasti. Jos jonkinnäköistä makkarankuorta näkee välillä paikallisten naisten päällä, mutta vartalon tyypistä johtuen he eivät kuitenkaan näytä mauttomilta. Pömpöttävää vatsaakaan ei edes yritetä piilotella, vaan se kannetaan siinä mukana, niin kuin kaikki muukin. Ei voi kuin ihailla.  

Miesten rasvaprosentti näyttäisi olevan täällä myös melko olematon. Hyvin erottaa vain käymässä olevat ”Babylonin” (nimi, jolla länsimaita täällä kutsutaan) pojat lihasten päälle muodostuneesta elintasokerroksesta. Paikallisilla ei juuri sitä kerrosta ole, vaan ovat lähinnä, luuta, lihasta ja nahkaa. Tai sitten vain luuta ja nahkaa…

Gambia tuntuisi olevan maa, jota joko rakastaa tai siitä ei innostu lainkaan. Aktiiviselle ihmiselle tämä ei ole otollisin kohde, mutta rantaa, aurinkoa ja oleilua rakastavalle sitäkin parempi. Kombo Beach hotellin ranta on yksi upeimmista, mitä olen koskaan nähnyt. Upea! Mun sydämestä Gambia on vienyt entistä suuremman loven. Luonto, sen vastakohtaisuudet, ihmisten yleinen ystävällisyys ja avuliaisuus, kotiruoka ja tietynlainen elämän väljyys kiehtoo. Upeat vaatteet ja niiden värikylläisyys. Lämpö. Rannat. Meri. Perheet. Tuoksut. Baobab-puut. Ruuan ja veden puhtaus. Turvallisuus. Me like!

Rantapoikien ja kaupustelijoiden Gambia taas on melko erilainen, kun sitten se todellinen Gambia. Rantapojat ja kaupustelijat ovat suorastaa riesa. Mutta jos on mitenkään mahollista päästä kurkistamaan kunnolla niiden fraasien, lirkuttelun ja tyrkyttämisen taakse, voi löytää todella kodikkaan ja miellyttävän maan ja sen ihmiset. Kun vaan pitää mielessä sen, että ajatus rehellisyydestä ja totuudenmukaisuudesta ei ole täällä ihan just niin sama kuin meillä… ;)

                                                                                     Busumbala