Nyt se päivä on sitten tullut. Illalla pakataan laukut autoon ja huristellaan lentokentälle. Tuntuu jotenkin ihan yhtä epätodelliselta kuin tänne tuleminenkin. Miten tässä nyt näin kävi?!
Tavarat alkaa olla pakattuna, iltapäivällä pitäisi käydä vielä mummolassa lounaalla ja sanomassa heipat ja sitten vielä kodin ja suihkun kautta kentälle. Ei tiedä edes mitä pitäisi sanoa, pää lyö vain tyhjää...
Lamin tuli eilen illalla Busumbalasta nimijuhlista ja näytti kuvia sieltä. Olisi kyllä ollut aivan mahtavaa olla paikalla! Mutta pappapuolen ja Laminin enon kanssa tultiin siihen tulokseen, että ehkä on parempi, että skippaamme tällä kertaa, että vältyttäisiin vielä tarpeettomalta draamalta. Mutta pukuloisto oli upeaa kuvista päätellen. Täällä kun nimijuhlat on ihan meikäläisiin häihin verrattava tapahtuma. Noh, josko sitten vaikka seuraavalla reissulla pääsisi osallistumaan. Lapsiakin harmitti, kun ei voitu mennä, mutta meillä oli sitäkin parempi iltapäivä rannalla.
Perjantaina kävin vielä viimeisillä ostoksilla. Vahti roudas aamulla lapset ja Kumba-tädin tavarat taksilla mummolaan. Minä harppasin reippaasti liikennevaloihin (ne ainoat, jotka täällä on) ja hyppäsin taksiin ja taksilla Serrekundan ihmeelliseen maailmaan, eli torille. Siellä odottelin hetken verran Laminia ja sitten sukelsimme sekaan.
Viime viikolla näin aivan ihania alle kahden euron sandaaleja siellä täällä ja nyt niitä ei ollut missään! Täällä made in China -tuotteet näyttävät vaihtuvan viikon välein. Tietyt trendit ovat täällä varmaan nopeammin kuin meillä. Huomasin tuossa myös, että lävistykset ja irtoripset ovat täällä nyt kuuminta hottia. Yhdellä sun toisella näyttäisi olevan silmissä ”helunat”, vaikka täkäläisillä on jokseenkin upeat, kaartuvat ja paksut ripset ihan luonnostaankin. Yhdellä sun toisellä näyttäisi olevan myös huulilävistyksiä. Nuorten naisten helmat ovat myös jonkin verran lyhentyneet sitten viime käynnin ja useammalla nuorella naisella olen nähnyt polvipituisen ja lyhythihaisen baby doll-tyylisen mekon, tylli alta on vain puuttunut. Todella kivan näköisiä, näistä afrikkalaisista, näyttävistä ja värikkäistä kankaista tehtynä. Ja sitten kun omistavat vielä sen ampparivartalon!
Itsellä ei meinaa pasmat pysyä kasassa, kun torilla on käynyt kankaita hiplaamassa! Ei siitä vain ota tolkkua, kun toinen on toistaan ihanampia. 5.5m ”puuvillawaxia” voi saada halvimmillaan noin 6€:lla.
Mekon teettäminen ”kulmatailorilla” maksaa 5-10€, mutta saumat ovat sitten hyvin yksinkertaiset ja reunat kyllä rispaantuvat helposti. Täytyy kotona varmaan vetästä vielä siksakit kotona sauman viereen, että pysyisivät vähän paremmin kasassa. On täällä sitten ihan kunnollisia räätäleitäkin, mutta heillä teetättäessä hinnat pyörivät jo sitten useammassa kymmenessä eurossa ja täkäläiset käyttävät heitä vain hyvin erityisiin tilaisuuksiin.
Torilta palasimme hiukan nopeammin kuin piti, koska mummo hätäpäissään soitti, että poika ei lopeta päikkäreiden jäljilta parkumista. Jäi sitten teesetti hankkimatta ja hypättiin ensimmäiseen oikeaan suuntaan menevään vaniin, eli perus Hiaceen neljällä penkkirivillä, ja odottelimme, että auto täyttyy ja pääsemme matkaan. Mummolassa sitten totesin, että pojalla oli vain nälkä, koska riisit syötyään alkoi koko loppu päivän kestänyt lauleleminen. Lapset kun edelleenkään eivät pärjää pienellä välipalalla klo 07-15 välistä aikaa. Lapsille mukaan olisin laittanut maanmainiota senegalilaista Ardo-jugurttia, mutta se kummasti näyttää loppuvan kerralla koko maasta ja nyt se on ollut loppu jo viikon verran! Käsittämätöntä!
Noh, lasten kanssa palasin kotiin, missä Lamin meitä odotteli. Iltapäivällä jatkoin pakkailuja ja ihmettelin, että miten tätä tavaraa vaan riittää, vaikka hyvin paljon omistammekin jää tänne, osan vei mukanaan jo mummo ja pappa, eikä noita hankintojaan nyt ihan poskettomasti ole tullut tehtyä. Saas nähdä riittääkö 60kg ruumaan meneviin. Toivoa sopii.
Me don't like!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti