10.12.2015

Suuri kiitos ja kumarrus sisarelleni, joka oli todellinen pelastava enkeli loppukimarassa kotona, pakkaamisessa ja lentokentälle pääsyssä. Suunnattoman helpottavaa oli tehdä chekkaus jo edellisenä iltana kotoa käsin, koska sain kentällä matkatavarat hihnalle jo ennen kuin sisko ja lapset pääsivät parkkipaikalta kentälle sisälle. Odotus terminaalissa meni suht kivuttomasti, koska oli vielä lähes aamuyö kun sinne pääsimme ja porukkaa vähän. 

Lento meni yllättävän hyvin koplan kanssa. Alkuun meno oli lentokoneessa uteliaan villiä ja takapenkiltä kuului tuskaisia huokauksia, mutta matkan jatkuessa meno hetkellisesti rauhoittui ja kun takapenkin promillet alkoi nousta, niin lopulta meidän lapset saivatkin viihdytystä oikein olan takaa penkin välistä :) Ainoa miinus lennolla oli välilaskun jälkeinen luvattoman huono välipala, joka ei maistunut lapsille sen paremmin kuin äidillekään. Kuopus piti jonkin asteista nälkä/väsymys/turhautumiskitinää lopprutistuksen ajan ja välipalaksi valittu smootie oli lopulta enemmän lapsen ja äidin päällä kuin lapsen mahassa. Siinä sitten vaihdoin lennossa puhtaat hellevaatteet, eturivissä (vessaan oli loputon jono), lapsille sekä itselleni. Jooh!

Lehmän henkäys odotti Banjulissa. Lapset eivät oikein meinanneet ymmärtää sitä, että bussia muutaman sadan metrin päähän terminaaliin piti odottaa tyhjällä kentällä. Kuopus riehaantui vallan päälleen viritettyjen valjaiden takia. Apua löytyi kuitenkin heti ja kun esittelin lapset heidän paikallisilla nimillään, avuliaisuus nousi asteen verran. Pieni jännitysmomentti oli se, kun lennon alun miehistö oli unohtanut jakaa meille maahantulokortit ja sitten ne pitäisi täyttää x4 ruuhkaisessa, hikisessä ja tupaten täynnä olevassa minikokoisessa terminaalissa. Hetken aikaa hazardi olikin jo käsillä, kun vapaata korttien täyttöpaikkaa ei löytynyt, kuopus kiljui valjaissaan, keskimmäinen sinkoili minne sattuu ja esikoinen hätääntyneenä yritti pitää pienempiä kasassa. Hyvin nopeasti joku lentokentän henkilökunnasta äkkäsi tilanteen, otti kortit, ohjasi meidät jonon ohi tuulettimen alle, täytti kortit mun puolesta, ohjasi jälleen jonon ohi laukkuhihnalle, jolloin vastuun otti toinen henkilö. Napattiin laukut saman tien hihnalta, jatkettiin jälleen jonon ohi läpivalaisuun ja sitten lasin takana odottikin tuttu naama edelliseltä viikolta, eli tuleva vuokraemäntämme. Aikaa lentokentällä meni max 30min ;)

Muutaman koukkauksen kautta päädyttiin hotellille ja lapset tietenkin kirmasivat hetimiten altaalle. Siellä sitten mellastettiin hetki ja painuttiin yöpuulle huoneeseen. Seuraavan päivän saldoksi saatiin se, että esikoinen oppi uimaan ilman kellukeita, keskimmäinen kellukkeilla ja pienin ymmärsi uima-altaan portaiden rajat niin, ettei tippunut reunalta uppeluksiin :) Not bad! 

Ensimmäisen viikon kohokohtia on ehdottomasti olleet rannalla vietetyt aikaiset aamut ja mummolassa käynnit. Suku otti avosylin vastaan ja ollaan jo kahteen kertaan vietetty päivä mummolan hedelmäpuiden varjossa. Esikoinen kyselee jo, että koska voisi jäädä mummolaan yöksi. Magneettina toimii lapsen kohta 11v täti. Yhteistä kieltä ei ole, mutta yhteys on silti löytynyt. Keskimmäisellä kesti hetki lämmetä, kunnes löysi pihalta ruohonkorsiluudan ja alkoi lakaista pihaa oikein tosissaan. Plussaa toi myös pihoissa juoksentelevat kanat, kissat ja vuohet. Neiti ei oikein meinannut ymmärtää, ettei pari päivää vanhaa kiliä voi loputtomiin roikottaa mahan kohdasta, varsinkaan kun äiti-päkä tulee lähettyville sarventynkineen. Kuopus ei ole lämmennyt uusille sukulaisilleen oikein vieläkään, mutta hitaasti hyvä tulee <3 

Tänään kokeilltiin hermojen koettelemisen äärimmilleen venyttämistä Banjulissa, Albert Marketilla. Lämpöä oli varmasti lähempänä +40, kuopus kitisi, esikoisen läpyttimet hiersi ja keskimmäisen suuntavaisto ei toiminut tälläkään kertaa. Kauppiaat eivät täällä ole sitä maltillisinta tyyppiä, vaan tyrkyttäminen on ehkä osuvin sana. Vajaan tunnin sinkoilun jälkeen saldoksi saatiin kuitenkin tytöille mekot ja kengät, mulle veska sekä pojalle helistin ja pallo. Paljon enemmän piti, mutta päätin siinä tohinassa jättää kankaiden ihastelun sille reissulle, kun lapset jää isotädin hoiviin ja mun kynkkään lähteen ex-anoppi. Siinä ei sitten risut ja männynkävyt paljon häiritse ;)

Hetki sitten esikoinen sai ehkä valovoimaisimman ideansa ikinä! Tultuamme hikiseltä maitokauppareissulta suihkun kiilto silmissä, neito päätti sitten odotellessaan työntää huoneen lukkoon maasta löytämänsä muovilusikan, jotta josko se sillä vaikka aukeaisi! Yllättävää kyllä, ei auennut! Siinä sitten odottelimme hyvin hikisessä illassa aulassa, että josko joku joskus tulisi renaaman lukkoa. Tällä kertaa toiminta oli hämmästyttävän nopeaa ja lukko auki about 30min odottelun jälkeen. 

Perusturistina möllääminen, ranskalaisilla, kekseilla, limsalla ja sipseillä eläminen hotellissa vetelee viimeisiään. Huomenna pakataan aamiaisen jälkeen kamat ja suunnataan vuokratalolle :D Ensimmäinen viikko vierähti nopeasti ja yllättävän mallikaasti, ikkunattomasta huoneesta, rikkinäisestä pöntönrenkaasta ja erinäisistä ötököistä huolimatta. Ollaanhan Afrikassa!  Oman lisänsä äidin rentoutumisyritysten sabotoimiseen ovat tuoneet myös öisin tapahtuneet sängystä putoamiset ja siitä seuranneet huutokonsertit. Kumpikin likoista onnistui näin osaltaan tekemään.

Huominen laskun maksaminen hiukan hirvittää, mutta suomalaisittain hinta jää kuitenkin melko pieneksi. Joten monipuolisempaa ja edullisempaa ruokavaliota sekä tilavampaa asuntoa kohti.