13.12.2015
Viimeisenä aamuna hotlalla sain taas oppitunnin suhteellisuudesta. Siinä aamupalaa valitessani näin kun reiluhkon kokoinen ötökkä kipitti keittiön oven alta keittiöön. Kukaan tuskin vaivautui kyseistä koppista listimään tai häätämään. Hassua siinä oli se, kun miettii mitä tapahtuisi Suomessa keittiössä, jossa kipsuttelisi vastaavanlainen ötökkä :D No, mulle aamupala maistui silti aivan mainiosti ;)
Muutto taloon oli hieman rujo, mutta tykkään silti. Kun kamat oli saatu asuntoon sisälle, piti ensimmäisenä singahtaa supermarkettiin ostamaan kaikkea välttämätöntä, kuten tiskirättejä, vaippoja, puhdistusainetta, siivilä + jotain nopeahkoa ruokaa… Puhdistusvälineet oli pakko hankkia heti kärkeen, koska hyvin nopeasti totesin, että hyllyt pitää pyyhkiä kunnolla ennen kuin niille voi mitään laittaa. Yhtä laatikostoa oli käytetty lähinnä tuhkakuppina ja se siirtyihin hyvin nopeasti muihin tiloihin. Samoin melko kookas watchmanin kaappi lähti meidän käytön ulkopuolella olevaan huoneeseen, huonekalut muuttivat hiukan paikkojaan ja joulukoristeitakin tuli laitettua. Tosin ulko-ovelle virittämäni 240 lampun valot kestivät sitten huikeat 60min, jonka jälkeen valoa ei niissä ole näkynyt! Ettäs sapetti! Tulipahan sitten tänne asti raahattua. Ensimmäisen illan saldoksi kertyi myös lattialle vuotava keittiön lavuaari, käytävän toimimattomat valot ja keittiön tiskialtaan reunaa kulkeva muurahaispolku, jonka isotäti onnistui kuitenkin jotenkin tyrähdyttämään. Kylmänväreitä aiheuttaa hieman myös kummankin kylppärin seinästä törröttävät sähköjohdot… Onneksi lasten isotäti riensi avuksi ja ruokki meidät herkullisella benechinillään, putsas ja plankkas muutenkin kämppää ja jäi vielä yöksi sohvalle.
Ensimmäisenä aamuna saatiin kokea kauhun hetkiä, kun kuopus kiipesi vieressä olevan täysin alkutekijöissään olevan rakennuksen ”avoportaita” ylimäälle avotasanteelle ja kuikuili sieltä! Nopeasti lankun pätkillä ja tiilen murikoilla tukittiin herran kulkureitti. Piha ei muutenkaan ole järin lapsiystävällinen, koska piha on lähinnä karkeaa betonivalua, jonka päälle on joskus tarkoituksena tulla laatoitus. Ehdotin, että valun päälle laitettaisiin vieressä olevasta hiekkakasasta hiekkaa, että pihaa voisi edes jotenkin käyttää. SInänsä todella ihana piha-alue olis kuitenkin kiva saada käyttöön ja näenkin itseni jo takapihalla olevan puun varjossa lötväämässä aurinkotuolissa, lasten keinumassa ja melskaamassa kahluualtaassa :) Mutta siihen nyt hetki vielä menee…
Uni ei meinannut illalla tulla oikein silmään, kun mietin, että seinän toisella puolella keskeneräisen talon rojuisella rapulla nukkuu vahti pelkällä patjalla, lakanan alla. Patja on parisängyn patja, joka on tilaan hiukan liian iso ja mutkalla, mutta ei näytä miehen unenlahjoja haittaavan. Jossain hänellä on kuulemma omilta lapsiltaan jääneitä leluja, joita lupaili tuoda meidän lapsille käyttöön.
Uni ei meinannut maistua oikein senkään takia, koska täällä roskat heitellään jonnekin tyhjälle tontille, pihan perälle tms. ja sitten ne poltetaan. Eilen illalla avoimesta ikkunasta leijaili sen verran tiukka palavan muovin käry, ettei siinä meinannut Nukkumattikaan sekaan sopia.
Tänään käytiin lasten mummon, tädin ja sedän kanssa isomummolassa. Paikka on suhteellisen alkeellinen näin meikäläisittäin katsottuna, mutta sinne on silti aina niin hyvä mennä. Kyseinen paikka on esimmäinen paikallinen asumus, missä aikoinaan tuli käytyä. Enpä olisi silloin uskonut villeimmissä painajaisissanikaan… Päivä oli silti aivan ihana ja 3v:n ja kuopuksen alun vierastuskilareiden jälkeen saatiin syödä aina vaan parempaa benechiniä, juoda wonjo-mehua ja ataja-teetä. Nam! Sen jälkeen lasten leikit alkoivatkin sujua oikein toden teolla ja esikoinen sai isosedän (about 35v!) vaimon puolesta pikkuletit päähänsä :) Lasten toinen isosetä (about 40v!) suuteli melkein mun varpaita, kun annoin hänelle 200 paikallista rähmylää, eli noin 4-5€! Ja kyseinen henkilö on täällä mun yksi mieli-sukulaisista, ollaan tykätty toisistamme ensitapaamisesta alkaen. Hienoista epäsuhdan tuntua tuo ehkä se, että hotellin ravintolassa paikallinen ruoka-annos maksaa 300 dalasia. Täkäläinen ei ikinä maksaisi sellaista hintaa ja isotätillä meinas silmät muljahtaa päästä ulos, kun kerroin ruoka-annoksen hinnan. Meillä onkin tädin kanssa hiljainen sopimus, että täti käy paikallisella torilla hakemassa päivällistarvikkeet ja minä kaiken muun marketista isolla rahalla kuljettajan kanssa…
Epäkohtia ja epäsuhtia kohdatessa on vain pakko ajatella ”This is Africa”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti