22.2.2017
Jokseenkin typertyneenä olen tähän asti sivusta seurannut tasa-arvoista avioliitto keskustelua, sekä tätä spn-keskustelua. Sen tasoista läppää lentää puolin sekä toisin, että ei voi kuin ihmetellä...
Itse tässä haparoiden uskonvaellukseni alussa ihmettelen, kuinka erilaiselta maailma näyttääkään. Niin vahva kuin kansankirkkomme on ollutkin ja niin pitkä kuin sen historia onkin, näyttää pahasti siltä, että senkin taru lähenee loppuaan. Touhu siellä vaikuttaa lähinnä näennäiseltä ja hataralta uskonnollisuudelta. Enpä nyt jälkeen päin ihmettele, etten sitä koskaan tuntenut omaksi paikakseni, kaikkine kaavoineen. Sitten kun nuo suuret ikäluokat poistuvat keskuudestamme, joille kirkko on vielä ollut se moraalin tukipilari, ev.lut. kirkko tulee hyvin todennäköisesti menettämään vaikutusvaltaansa entisestään. Jollei sitten löydä uutta lähestymistapaa ja sitä tässä nyt kai haetaan...
Pienenä olin ahdistunut maailmanlopusta ja jo hyvin hyvin nuorena päätin, etten tähän maan liikakansoittamiseen osallistu, en halua lapsia edesauttamaan tai näkemään maailman tuhoutumista. Toisin kuitenkin kävi. Joskus lukion jälkeen unohdin maailmanlopun ajattelemisen, koska tuntui, ettei tuo nyt juuri näillä hetkillä ole tulossa. Lähinnä surin sitä faktaa, että elämme täällä niin itsekkäästi, että kohta tarvii kehittää pari maapalloa lisää, että kaikki voi ennallaan elämäänsä jatkaa, kun luonnonvarat hupenevat käsistä.
Maailmanloppu tämän maailmantilan osalta on palannut viime vuosina kuitenkin mieleeni. Luulen, että Jeesuksen toinen tuleminen ei ole enää kovin monen sukupolven päässä. Ensin tosin Raamattu retusoidaan niin, ettei siitä saa enää opettaa, että kristillisen käsityksen mukaan avioliitto on naisen ja miehen välinen liitto. Liitto, joka kuvaa Messiaan ja seurankunnan suhdetta toisiinsa, jossa Messias ei todellakaan ole seurakuntaansa alistava ja pahoinpitelevä, hellan ja nyrkin väliin alistava, vähättelevä alfa-uros. Tämän liiton tehtävänä on ollut mm. maan kansoittaminen ja sitä kautta Jumalan lapsien lisääminen. No, maa on jo ylikansoitettu, mutta Messias sulhasena ja hänen seurakuntansa morsiammena pysyy. Raamatusta todennäköisesti tullaan poistamaan myös viittauksen homoseksuaalisuuteen ja moneen muuhun asiaan.
Raamattu tullaan retusoimaan ihmistä miellyttäväksi, jolloin perusajatus siitä Jumalan ilmoituksena katoaa. Muuta ilmoitusta meillä ei Jumalan tahdosta tähän päivään mennessä ole kuitenkaan annettu. Jeesus oli lihaksi muuttunut sana, mutta Hänen taipaleensa täällä katkaistiin aivan liian aikaisin. Tulee kuitenkin vielä sukupolvi, joka ei enää näitä asioita tiedä. Ja silloin ollaan jo hyvin lähellä loppua ja ennustusten toteenkäymistä.
Toisaalta harmittaa, etten ole Messiaan toista tulemista näkemässä, mutta toisaalta se on myös helpotus. Jo nyt tämän maailman paineet ja sekopäisyys ovat sitä luokkaa, että ihan oikeasti haluaisin paeta lasteni kanssa autiolle paratiisirannalle ja perustaa sinne oman seurakunnan, jonka painopiste olisi lähimmäisenrakkaudessa ja Pyhän Hengen voimassa ja siihen seurakuntaan kaikki olisivat tervetulleita sellaisenaan, omine synteineen ja taakkoineen, hurskastelijat heivattaisiin ensimmäisenä ulos.
On ollut pöyristyttävää seurata näitä "keskusteluja", ihan kummalekin puolelle katsottuna. Uskikset ovat tästä homoteemasta saaneet mahtavan lyömäaseen vain todistallakseen omaa oikeassa olemistaan. Uskisten käyttämä kieli esim. fb:n joillain sivuilla on mielestäni jo vihapuhetta. Siitä on lähimmäisenrakkaus kaukana, valovuosien päässä. Jonnekin tässä avioliittoasiassa uskisten puolelta unohtui monelta osin yksilökohtainen kokemus ja sen ymmärtäminen. Sateenkaariväki nähdään irstaina, saastaisina, sairaina ja heidän elämäntyylinsä vastenmielisenä. Monelta näyttäisi unohtuneen, että on kyse aivan aidoista ihmisistä ja inhimillisistä tunteista, aidoista tunteista ja rakkaudesta kahden ihmisen välillä, halusta elää tavallista elämää, tavallisten asioiden kanssa. Meille kaikille tuttuja tunteita ja toiveita.
Se, että pystyy asettumaan toisen ihmisen asemaan, ei mielestäni tarkoita sitä, että hyväksyy kaiken, mutta asiaa voi silti myötäelää ja ymmärtää. Jeesus tuskin alkoi sättimään homoja nähdessään! Hän rakasti. Tosin, tavallisena kuolevaisena, jos ei ole koskaan tavannut ketään "toisenlaista", vaan vuosikymmenestä toiseen viettää aikansa toisten samoin ajattelevien kanssa, omassa kuplassaan, tai on sopivasti aina väistynyt alta "toisenlaisen" nähdessään, niin ei varmaan kovin helposti voi toista ymmärtääkään. Mutta jos meillä on ne Jeesuksen silmät, joiden läpi meidän tulee katsella maailmaa ja sen ihmisiä, niin rakkauden pitäisi ulottua tekojen taakse, ihmiseen, eikä sen katseen pitäisi jumittua vain yksittäiseen syntiin. Siitä seulasta ei kukaan meistä pääsisi läpi!
Samoin on kyllä sateenkaariväen kanssa. Omassa sallivuudessaan, eivät kuitenkaan hyväksy uskisten näkemyksiä, vaan helppoa helpomminkin uskis saa kuulla olevansa tyhmä, mitäänymmärtämätön, vanhanaikainen, rajoittunut ja muutenkin vähän vajaaälyinen, joka uskoo satuihin. No, kumma homma on se, että haluavat silti osaksi instituutiota, joka nojaa arvomaailmaan, joka perustuu noihin satuihin. Miksi? Kysyn minä. Meillä, onneksi, vielä toistaiseksi on täällä uskonnonvapaus ja saadaan uskoa Raamattuun Jumalan sanana, koska muuta ilmoitusta meillä ei vielä siitä ole. Joo ja sitten vedetään mukaan naisen asema ja ristiretket ja kaikki. Raamattua on vuosisatoja käytetty väärin ja esim. naisen asema olisi ollut hyvin toisenlainen, jos Jeesuksen olisi annettu elää pidempään. Olisi muuten homojenkin kohtelu ollut toista. Hän kun oli radikaali ja anarkisti. Hänen seuraajikseen kelpasi miehet ja naiset, mustat ja valkoiset, orjat ja kuninkaat, lapset ja vanhukset, kaikki, aikana jolloin esim. naisen asema oli noin kotieläimeen verrattavalla tasolla.
Jotenkin surkuhupaisaa on tämä koko tasa-arvoinen avioliittohössötys. Ymmärrän, että väki haluaa helpottaa monilta osin elämäänsä esim. virallisissa asioissa jne., enkä näe sateenkaariväen avioliittoja yhteiskunnallisina liittoina mitenkään epäasiallisena, vääränä tms. Toinen juttu on sitten kristillinen vihkiminen. Ja jos ajatellaan ev.lut. kirkon roolia tässä, niin tuohan nyt on kait se ja sama. Kirkossa vihitään viikottain uskosta osattomia, joten onko sillä enää merkitystä, ketä siellä vihitään? Kirkossa kastetaan, konfirmoidaan, vihitään ja siunataan maahan vuosittain tuhansia uskosta osattomia. Ei se lapsikaste, konfirmaatio, vihkivala ja kuoppaan siunaaminen kenenkään sielua pelasta tai taivaspaikkaa aukaise. Ja vaikka vihkimässä olisi kymmenen pastoria ja itse arkkipiispakin, ei se Jumalan siunausta asialle anna. Sen voi tehdä vain Jumala itse ja se saadaan vain henkilökohtaisessa suhteesta Jumalaan. Sitä ei voi luvata kansankirkko, pastori tai paavikaan. No, saako homoseksuaali suhteelleen Jumalan siunauksen? Sitä en yksinkertaisesti tiedä! Tuskin saa moni kirkossa vihitty heteroparikaan. Raamatusta voisi päätellä, että ei saa, mutta Raamatusta tiedämme myös sen, että yksi synti ei ole toista pahempi. Ei homoseksuaalisuus ole sen pahempi synti, kuin tekopyhyys, avoliitossa eläminen, varastaminen, lähimmäisestä pahan puhuminen tai epäjumalien (esim. raha, porno, oma keho, Allah jne.) palvonta. Joten samalla viivalla ollaan aika monen kanssa.
Nyt tässä mielenkiinnolla odottelen, että mikä on uskisten vastareaktio, vai vetäydytäänkö jälleen siihen omaan kuplaan ihastelemaan omaa paremmuuttaan, omaan syntiin. Vai lähteekö joku ihan oikeasti kohtaamaan sateenkaariväkeä heidän suosimissa paikoissa ja foorumeilla, kuten yökehoihin ja Prideen. Siinä porukassa kun ei taida ihan äkkiä turpaansakaan saada. Itse olisin paikalla, jos vain voin... Lähimmäisenrakkaudessa ja Jeesuksen silmin tuo kohtaaminen pitäisi tehdä, niin kuin kaikki muutkin kohtaamiset. Raamatulla viskominen ei ketään pelasta. Eräs evankelista tuon asian niin hyvin kiteyttikin: "Jos ei Jumalan rakkaus Jeesuksessa sulata syntisen sydäntä ja elämää, niin ei siihen pysty laki, tuomio, syyttäminen, uhkailu, pelottelu ja tuomiopäivän saarnatkaan! Jos ei palava rakkaus toimi, niin ei toimi mikään mukaan! Silti uskovaiset koittaa kaikkea muuta kuin sitä palavaa rakkautta." Aamen.
Alle 40v, kolmen alle 8v. lapsen yh-äidin ajatuksia ja purkauksia. Äidin, joka jättää ne pullantuoksuiset kotoilutarinat muille. Siitä huolimatta, ja juuri siksi, tuulia päin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Yksinäisen ulinaa
Jälleen pyhät. Jotenkin vuosien saatossa olen muuttunut juhlaihmisestä pyhiä kammoavaksi tyypiksi. Miksi? Koska pyhinä korostuu suunnaton yk...
-
On jälleen niitä päiviä, kun on vaikea nähdä missään mitään miellyttävää. Olen ollut pari viikkoa väsyneempi kuin kuukausiin. Ensimmäinen as...
-
Toistuvan masennuksen vaikea masennusjakso ilman psykoottisia oireita, F33.2. Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus, F60.3. Siinä ne...
-
Olen aina ollut läpeäni myöden jouluihminen. Aiemmin aloin suunnitella joulua jo viimeistään Isänpäivänä ja joulutällingit oli huushollissa ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti